maanantai 14. elokuuta 2017

Sisu

Yö on taas kesän jälkeen musta. Täällä se on myös hiljainen. 

Myös mieli on pikkuisen musta, koska sen täyttää ikävä. 

Joskus uuden alkaminen pakottaa luopumaan jostain vanhasta. Niin tälläkin kertaa. Kahden perheen yhdistäminen yhdeksi uudeksi on aina haastava prosessi. Meillä se vaati yhdestä kaverista luopumista. 

Tänään lohduttaa se, että Sisu sai hyvän uuden perheen joka on meihin jatkuvasti yhteydessä ja jos ongelmia ilmenee, tie kotiin on aina auki. Nyt on kuitekin parempi näin, vaikka sattuu. Meillä nukutaan taas, mutta jostain syystä se ei juuri tänään tunnu tärkeältä. Pidemmän päälle sillä on kuitenkin lapsiperheessä merkitystä.


perjantai 16. kesäkuuta 2017

Söpissukat

Kuulkaas kun mä olen nyt aivan villiintynyt näiden puikkojen ja koukkujen kanssa! Niska jumissa painan pitkää päivää ja poltan nahkaa tuolla pihamaalla kun aurinkokin vihdoin niin ihanasti paistelee. Ideoita tulvii sitä vauhtia, etten meinaa ehtiä toteuttaa. Tänään kaupungilla käydessä pitikin taas täydentää jo ennestään ylitse pursuilevaa lankavarastoa, että olisi sitten juuri oikeaa väriä, kun inspiraatio iskee.

Eilen auringossa istuessa syntyi muutama pari pieniä "vauvansukkia" 0-1-vuotiaille. Vaikka eihän 1-vuotias enää kai vauva ole? Omakin täyttää pian 8kk (apua, taas ajan kulun päivittelyä tähän väliin...) ja alkaa jo tuntua pian enemmän taaperolta kuin vauvalta. Noh, koska aika kuluu, sitä suuremmalla syyllä on varmempi tehdä villasukat jo nyt, koska syksy taitaa olla täällä taas ennen kuin arvataankaan, mutta nyt on aika nauttia auringosta! Onneksi näitä aurinkoisia päiviä on nyt riittänyt, vaikka alkukesä oli niin totaalisen surkea. Meidän takapihan terassi on vielä niin suojainen paikka, että siellä tulee kuuma vaikkei helle olisikaan. Riittää, että aurinko paistaa.




Täytyykin tästä kipaista Forecan sivuille katsomaan, että kaitpa se huomennakin paistaa... 

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Hyvää matkaa




"Tämä päivä on elämän kevät,

se on voimaa nuoruuden.
Tänä päivänä hymyilevät
eilinen ja huominen.



Tämä päivä on taistelun tulos,
ovi auki on elämään.
Tänään aika on lähteä ulos,
ja kokeilla siipiään."

-Pekka Simojoki-



Näin se on! Jo toinen meidän pojista pääsi tänään peruskoulusta ja se olisi niinkuin oppivelvollisuus suoritettu kunnialla! Tämä on se pojista, joka blogin aloittamisen aikoihin aloitteli ensimäistä luokkaansa. Uskomatonta, kuinka aika kiitää! En voinut mitään sille, että koulun penkissä istuessani mietin (lähes) kokoajan minkä ikäinen olen, kun tämä vauva V joskus päättää oman peruskoulunsa. Nyt tuntuu siltä, että hurjan vanha! Jonkinlaista ikäkriisiä tämä vauva 38-vuotiaana on saanut muutenkin aikaan. Yhtäkkiä sitä tajuaa, miten pian tähän on tultu, ja miten pian tästä harpotaan samanmoinen matka eteenpäin, jos vain terveyttä riittää ja elon päiviä. 

Näissä ikäkriiseissä on se hyvä puoli, että ne muistuttavat elämästä tässä ja nyt. Tänään on ollut hieno päivä monen nuoren ja heidän vanhempansa elämässä, ja toivottavasti jokainen on muistanut elää sen täysillä.  Me on saatu iloita useamman lapsen koulun päätöksestä ja aamupäivällä meinasi olla haastavaakin revetä joka paikkaan. Logistisista syistä johtuen minä edustin pojan juhlissa ja J juhli omaa tytärtään vauva V:n kanssa tekstiviestin mukaan "hikisenä, seisomapaikalla ja paskat housussa". Ihanaa, kun juhlakin on arkea... ei kun arki on juhlaa, vai miten se meni?

 Ihanan juhlahetken järjesti myös ystävän tytär joka sai valkolakin päähänsä. Suinkaan vähäisintä sinnikkyyttä ei ole osoittanut meidän reipas ekaluokkalainen, joka on koko tämän vauvanhuuruisen vuoden jaksanut urheasti hoitaa kouluhommansa! Hän on lomansa ansainnut!



(Muutama postaus sitten muuten suunnittelin tuon liitutauluseinän maalausta. Niin kuin huomaatte, se on nyt maalattu ja kovassa käytössä! Vähän liiankin kovassa... Siitä voisinkin postata joku päivä, kun saan sen ensin pestyä :D )


Makeaa kesäloman alkua kaikille! 






keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Palataan!

Heippa hei vaan, jos joku tätä blogia vielä lukee :D 

Hiljaista on viime aikoina ollut, ja joulukin näyttää pian kääntyvän juhannukseksi mikäli kalenteriin on uskominen. Säiden puolesta ei niinkään uskoisi. Räntää taitaa tulla suven avauksessa tänä vuonna poikittain. 

Tänne kuuluu hyvää! Vauva on kasvanut hurjaa vauhtia ja oppii kokoajan uusia taitoja. Samaa tahtia olen itse alkanut taas kuoriutua ulos vauvakuplasta, jossa aika tiiviisti talveni vietin hautoen tätä viimeistä pientä suurta ihmettä, ja ulkomaailma on alkanut taas kiinnostelemaan :D. Samaa tahtia olen alkanut vähän kaipailemaan blogaamista, kaivella maalipensseleitä kaapin perältä, ja heilutella puikkoja ja koukkuja iltapuhteina synnyttäen taas käsillä kaikenlaista mitä mieleen juolahtaa. 

Voipa olla, että jatkossa saan päiviteltyä tekemisiäni taas tänne bloginkin puolelle. Into on ainakin taas kasvanut. Pysykää siis kuulolla, jos vain suinkin vielä jaksatte. Yksin tämä on paljon tylsempää.

Palataan!






maanantai 12. joulukuuta 2016

Minitortut

Joulutortut on monesti jouluna sellainen vähän ristiriitainen juttu. Ennen joulua niiden leipominen tuo ihanan jouluisen tunnelman, ja ne ensimmäiset maistuvat taivaallisilta tuoreina. Sitten varsinaisen joulun koittaessa niitä kuivaneita tortun käppyröitä kuitenkin löytyy joka pussukasta, eikä niitä oikein kukaan tahdo saada syödyksi, kun pöytä notkuu täynnä kaikkea muuta herkullista. Etenkin lasten jäljiltä löytyy kasa puoliksi syötyjä tortunraatoja. Suklaisten jouluherkkujen jälkeen kuivahko torttu tuntuu yksinkertaisesti liian isolta ja täyttävältä, ja niinpä ne ainakin meillä jäävät helposti vähintään puoliksi syömättä muiden herkkujen varjossa.

Tämän joulun paras idea tähän saakka ovatkin olleet minitortut! Ihania pieniä suupaloja joiden kanssa jaksaa napostella muutain jouluista. Minitortut syntyvät helposti ihan tavalisista valmiiksi kaulituista torttutaikinalevyistä. Kun tavallisia torttuja leipoessa taikinalevy halkaistaan veitsellä kahteen osaan, minitorttuja varten tehdäänkin muutama viilto enemmän, ja yhdestä tavallisesta tortusta syntyy neljä minitorttua, kun taikinalevy jaetaankin kahdeksaan osaan. Taikinaa ei tarvitse kaulita ohuemmaksi vaikka tortut ovatkin tosi minejä, vaan se kohoaa juuri sopivasti myös minitorttuja varten. Tortut taitellaan tavallisten tähtitorttujen tapaan ja keskelle annostellaan pieni määrä luumuhilloa. Paistaessa kannattaa muistaa, että paistoaika näillä tortuilla on hiukan lyhyempi kuin isommilla kavereilla. 




Tällainen torttu maistuu ihanalta glögin kanssa ja on huippu naposteltava vaikkapa pikkujouluihin tai jouluisiin nyyttäreihin.


Mukavaa joulunodotusta kaikille meitä seuraaville! 
Aika meneekin ihan hurjaa vauhtia ja kohta meilläkin on joulu <3


torstai 10. marraskuuta 2016

Hän on täällä!!!


2950g ja 47 cm maailman suurinta rakkautta <3



Me ollaan koko porukka ihan onnesta sekaisin! Kuinka täydellinen voi pieni ihminen olla heti syntyessään <3 

Tänään tulee kolme viikkoa siitä, kun tämä pieni prinsessa valloitti meidän sydämet syysloman kunniaksi  melkoisen pitkän käynnistysrupeaman jälkeen. Elämä on nyt täynnä maidon tuoksua ja pehmeitä poskia. Tuntuu kuin koko maailma olisi pysähtynyt tämän pienen onnen ympärille. Täydellistä!






<3 <3 <3


tiistai 13. syyskuuta 2016

Syksyn kukkaset

No nyt ollaan sit viimeistään raskaana, ja se tuntuu! Välillä on päiviä, etten jaksa yhtään mitään. Koko raskaus on mennytkin tähän saakka ihan ihmeen hyvin. Olen ollut henkisesti tosi hyvinvoiva, vaikka kaikkea pikku kremppaa on välillä ollutkin tämän olemisen kanssa, niinkuin asiaan kuuluu. Mieli on silti pysynyt virkeänä ja hormoonihuuruista ei oikeastaan ole ollut tällä kertaa tietoakaan. Nyt kun laskettuun aikaan on enää kuusi viikkoa aikaa, alkaa iskeä jonkinlainen fyysinen kisaväsymys, ja haluaisin hautautua vain kotiin hautomaan tulevaa pikkuista rauhaan kaikelta ulkopuoliselta maailmalta. Onneksi J jäi juuri viikon lomalle ja kahden työviikon jälkeen olisikin sitten sopivasti vuorossa syysloma, joten tämä mun rauhassa hautominen on aika hyvin onnistunutkin toistaiseksi.  

Eilen saatiin yllätysvieraita iltakahville ja omenapiirakalle, ja en voi lakata ihastelemasta kukkakimppua jonka sain tuomisina. Kylläpä se virkisti väsynyttä odottajaa! Juuri ihanan villi kimppu luonnosta minun makuun.






Kukkia ihastellessa olen myös alkanut suunnitella tuon kukkien takana olevan seinän maalausta... Jospa sitten vauvalomalla olisi voimia ja aikaa alkaa tekemään täällä kotona myös pieniä sisustusjuttuja, kun ensin toivutaan vauvan kanssa synnytyksestä ja jäädään vähintään siksi vuodeksi kotiin. Ideoita on ainakin ehtinyt jo syntyä näiden muutaman kuukauden aikana, jotka me on nyt tässä asuttu.

Mukavaa viikkoa kaikille siellä toisella puolella <3