torstai 27. marraskuuta 2014

Katse kynsiin


Onko joku muu ihan täynnä tätä avioliittokeskustelua???

Juu, koska olen, en puutu siihen täällä vaan käännän katseen kynsiin... 
Ah niin naisellinen juttu!




Kauhee kuin nää lähikuvat on armottomia! 
Luonnossa näyttää jotenkin paljon siistimmältä yleisvaikutelma lakkauksesta. 
Pitkään on kuitenkin tehnyt mieli kokeilla tätä geelikynsimäistä lakkausta ihan tavan kynsilakoilla.
Siihen on nyt pikkujoulusesongin aikaan ainakin tarvikkeita tarjolla! 



Omat lakkani ostin ihan vaan halvalla H&M:ltä,
koska näillä kynsillähän mä huomenna tiskaan koko perheen astiat juoksevan veden alla.
Nähtäväksi jää, onko niistä enää mitään jäljellä kun illalla matkustetaan autolla Nepaliin. 

Hyasintti muuten kukkii jo, vaikka meillä on ihan kamalan kylmä.
Ehkä se tykkää ;)


Nämä kuvat paljastavat, että lakkausta on vielä harjoiteltava...

Mutta kun joulu tulee, niin mä olen valmis!



tiistai 25. marraskuuta 2014

Kassit rusetille

Tänään meillä on saavutettu jonkinmoinen virstanpylväs! 

Luin nimittäin iltapalapöydässä SISUSTUSLEHTEÄ (Maalaisunelmia vuodelta 2009)
 5-vuotiaan tyttäreni kanssa kilpaa huokaillen. 
Kun minä tuumasin, että tuollaiset puulattiat ja seinät haluaisin, säesti tyttö vierestä: 

"... ja sitten otettaisiin kanoja!"



Kyllä, perintö on siirretty!

Koska tämä perintö on varsin henkistä laatua, kyky haaveilla, päätettiin viis veisata taas tästä opiskelijakämpästä ja luoda ympärille ripaus sitä unelmaa josta me nyt sitten yhdessä haaveillaan.
Löysin joulutarvikelaatikosta puisista helmistä pujotellun sydämen joka me tuunattiin repimällä muutama vansa kangaskassi riekaleiksi ja solmimalla riekaleista rusetteja.

Ajatus lähti siitä, että ulko-oveen tarvittiin kranssi, ja pelkkä helmisydän tuntui jotenkin jo edellisjouluina nähdyltä ja keposelta. 



Askartelu oli helppoa ja mukavaa, kun liimaa ei tarvittu ja suikaleiden repiminen oli juuri 5-vuotiaalle sopivaa hommaa!





Tykästyttiin kranssiin niin, että oli pakko värkätä sisälle samanmoinen <3


Ensimäinen hyasinttikin tuotiin maitokaupasta kotia. 

Tunnelmallista tiistaita!



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Joulun avaus

Meillä oli Joensuussa tänään "virallinen" joulunavaus kaupunkikeskustassa. Tuntuipa hyvältä osallistua tähän perinteiseen menoon pitkästä aikaa kuuden vuoden tauon jälkeen! Aikanaan kun pojat olivat pieniä, oltiin aina paikalla koko perheenä. Väliin mahtuivat Kajaanissa vietetyt vuodet, ja nyt oltiin sitten tyttären kanssa kahdestaan katsomassa kun jouluvalot syttyivät, padat roihusivat, pukki piti puheitansa ja ihmiset olivat joulutuulella. Perinteinen ilotulitus jäi harmillisesti enimmäkseen sumupilvien taakse, mutta tyttö tuumasi, että näkyi justiinsa ihan sopivan verran! Enempi olisi ollut varmasti sitten jo liian hurjaa ;)





Täytyy myöntää, että ihan pieni haikeus iski puseron sisään kun katseli paikalle saapuneita onnellisen näköisiä perheitä. Voin vain kuvitella miltä tuntuu yksinäisen joulu. Minulla kun on sentään tämä pieni perheeni johon kuuluvat lapset <3

Hulinan keskeltä olikin sitten kiva tulla kotiin keittelemään glögiä ja syömään viikonlopulta jääneitä herkkuja. 

Tsemppiä ensi viikkoon!


lauantai 22. marraskuuta 2014

Piparin tuoksua

Joulu alkaa painaa ihan urakalla päälle, voitteko kuvitella! Kuukauden päästä se jo on! Tänään meidän kodin valloitti piparin tuoksu, ja uskomatonta kyllä, itse olin lähinnä paistajan roolissa kun meidän neiti hoiteli tuon leipomis- sekä koristelupuolen ihailtavan taidokkaasti ja innokkaasti melkein itsekseen.












Jouluntuoksuista lauantai-iltaa!!! <3


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Eipä se aina satu

Tää oli taas näitä päiviä... Aamulla kello ( = puhelin, kuopus aamulla ystävällisesti muistuttikin, että eihän meillä OLE kelloa) kyllä soi, mutta tämä äiti oli taas niin väsynyt, että soinnin tukahdutettuani olin nukahtanut uudestaan samantien! Tavallisena arkipäivänähän meillä ei kelloa soitella. Koulu alkaa usein vasta puoliltapäivin, ja siihen mennessä biologinen kello on ajanut meidät ylös yleensä molemmat. Onnekkaita ollaan, kun voidaan elää tällaista ihmisentahtista elämää! 

Tänään kuitenkin oli se suuri päivä, kun kullanmuru piti kiikuttaa päiväkotiin klo 8.30 kuvattavaksi, ja niinpä se kello siis soi. Puoli yhdeksältä pomppasin ylös sängystä ja hätäpäissäni soitin päiväkotiin, että kannattaako tässä nyt edes yrittää. Vastaus oli, että siellä odotellaan, joten ei muuta kuin nuttua niskaan ja ympäripään lettiä päähän viidessätoista minuutissa, ja juoksujalkaa päiväkodille. Ehdittiin! 

Päivän päätyttyä tyttö vain kertoi, kuinka häntä hirvistytti yksityiskuvaan jonottaessa, onko hän niin painava, että pieneltä ja heiveröiseltä näyttänyt jakkara sortuu alta. Hiljaa mielessäni päätin olla puhumatta enää ikinä kiloistani edes puoliääneen...


Voitte kuvitella, että tällaisena aamuna kuva on TODELLAKIN vanha! Niinkuin ehkä noista keltaisista puista taustalla voitte päätellä, mutta kuva yhtäkaikki kuvatkoon aamulähtöä. Uusia kuvia ei ole, koska ei vain ehtinyt, eikä kamerassakaan ole akkua. Kiire mi kiire... 

Aika huisketta tämä elämä on muutenkin ollut. Oma päivä meni yliopistolla sellaisissa merkeissä, että jo ensimäisen tunnin jälkeen alkoi päätä särkemään! Kun viiden aikaan kotiuduttiin, oli saunailta kyllä enemmän kuin tarpeen! Yksi osoitus viime aikojen kiireestä on ollut tämä päivänä muutamana tuulilasiin ilmaantunut lappu:


Noh, eipä se aina satu :)

Parempaa viikkoa teille!
Onneks torstai on toivoa täynnä!



keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Hand made with love

Moikka! Tästä näyttääkin kehkeytyvän aikamoisen työntäyteinen opiskelukuukausi vielä ennen joulua. En ollut itse tajunnutkaan kuinka paljon vielä on tehtävää. Noh, lohdutuksena edessä siintää joululoma. Joululahjasetti siskolle on valmis, ja sain häneltä tivattua tiedon ettei blogia ennen joulua kurki... Tässä siis teille jo etukäteen kuva setistä :)






Mukaan toki aion hankkia vielä jotain muuta, mutta läheisille on jotenkin niin kiva antaa aina jotain itse tehtyä...



Sisko saa tällä kertaa pipon ja lapaset<3

Hand made with love!




sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Koukussa



Mä olen ihan höpsähtänyt tähän virkkaamiseen! Tytön takki alkaa olla nappeja vaille valmis, ja esittelen sen teille kunhan saadaan sopivat  napit  hankittua ja malli yhteistyöhön ;) Lopputuloksesta tuli... Noh, aika iloinen :) Langat kävivät lopulta vähiin ja värimaailmaa jouduin soveltamaan aika rankasti. Jämälanka -missiossa pysyttiin uskollisesti! 

Innokkuus virkkaushommiin kuitenkin heräsi moisen "kokeilun" aikana ja kokeiluja oli ihan pakko jatkaa... Tässä välissä on syntynyt jo nimeltämainitsematon joululahjasetti, jonka esittely lienee mahdollista vasta pukin vierailun jälkeen. Siihen olen erityisen tyytyväinen!  Siitä se ajatus sitten lähti! En oikeasti ole mikään mestari näissä hommissa, joten esim. tuo edellä kuvassa näkyvä kuvio, jossa virkataan joka toisella kerroksella kiinteän silmukan etureunaan ja joka toisella takareunaan, on minulle ihan uusi! Ihastuin sen luomaan raidalliseen vaikutelmaan kovasti, ja niinpä tästä syntyy nyt sitten mulle jouluksi villainen bling bling -mekko. Lanka on Novitan taivaallinen Hile -lanka, joka kimaltelee juurikin jouluun sopivasti. Puikon koko on nro 8. Malli omasta päästä :)


Alkutekijöissä ollaan, mutta tässois kaksi vapaailtaa taas tiedossa ja telkusta tulee mm. Vain elämää, joten eiköhän tämä tästä edisty ennen aattoa. 



lauantai 8. marraskuuta 2014

Lauantain parempi kanarulla

Nämä viikonloput jolloin kaikki lapset ovat kotosalla, saavat minut aina jotenkin niin hyvälle tuulelle. Tekee vain mieli hipsutella kotona villasukissa, poltella kynttilöitä ja tehdä hyvää ruokaa. Tänään kokeilussa oli kaveriltani kopioima täytettyjen kanarullien resepti, jota pikkuisen kehittelin omien makumieltymysten mukaan.



2 pakettia ohuita kanafileitä
Creme Bonjour pippurituorejuustoa
Aurinkokuivattuja tomaatteja
Amerikanpekonia


Otin kanafileet huoneenlämpöön puolisen tubtia ennen ruuan valmistusta. Kanafileet pyörittelin rulliksi joiden sisään laitoin pippurituorejuustoa sekä aurinkokuivatun tomaatin. Kanarullan ympärille kietaisin pekonisiivun ja koko rulla kannattaa kiinnittää paketiksi coctailtikun avulla, että se pysyy kasassa. 

Koska kyse oli viikonlopun juhlaruuasta, en säästellyt rasvaa, vaan ruskistin nyytit paistinpannulla pienessä voitilkassa. Ruskistuksen jälkeen ladoin rullat voideltuun uunivuokaan, jonka pohjalle lisäsin myös 1 dl vettä. Rullia haudutin vielä puolisen tuntia 200 asteisessa uunissa.




Lopusta tuorejuustosta keittelin pippurisen kastikkeen. Kastikkeen sävelsin aikalailla omasta päästä, mutta tänään siihen tuli



1,5 dl vettä
loput pippurituorejuustosta
kasvisliemikuutio
mustapippuria
ripaus kuivattua valkosipulia
1-2 tl vehnäjauhoja



Keittelin mausteet ja tuorejuuston veden sekaan. Jos kastikkeen olisi tehnyt kermapohjaan, vehnäjauhoja ei olisi varmasti tarvinnut lainkaan, mutta koska itse jouduin turvautumaan veteen, lisäsin hiukan jauhoa että kastikke sai sopivan sakeuden. Hyvää oli! Ehkä olisin vielä voinut lisätä kastikkeeseen pari lusikallista konjakkia jos sitä olisi sattunut olemaan saatavilla. Se olisi voinut antaa kastikkeeseen vielä kivan lisän!





Mukavaa lauantaita!



perjantai 7. marraskuuta 2014

Pallot ikkunassa


Luonto on saanut ihanan valkoisen lumipeitteen! Vaikka en kovin talvesta ja kylmästä välittäisikään niin tänään sinisen hetken tultua kun astuin ovesta ulos, oli jotenkin ihanan lämpöinen tunnelma kylmästä huolimatta. Kaikki näytti ja tuntui jotenkin niin pehmoiselta uuden lumen myötä. Ihan kuin äänetkin olisivat vaimentuneet... Mahtava rauhan tuntu! Pysähtynyt hetki.


Olen vähän kartoitellut joulukoristevarastoja ja nuo lasipallot oli jo pakko ripustaa ikkunaan. Yksi hiiritonttukin jo kurkistelee kolostaan. Myös jouluaskartelut on aloitettu :) Kiirehän niiden kanssa aina tulee, joten ehkä oli jo korkea aika...




Viikonloppu kuluu ihan vain kotona kaikkien lasten kanssa tunnelmoiden ja vapaasta nauttien! Jääkaapissa on ainekset vähän fiinimpään ruokaan kuin siihen mitä ehditään viikolla aina väsäilemään. Siinäpä ainekset leppoisaan viikonloppuun! Siinä sivussa voisi koittaa loihtia vähän joululahjoja siskon perheelle :)

Mukavaa viikonluppua murut!



tiistai 4. marraskuuta 2014

Saanko esitellä, persimon.

KÄÄK! 

Annoin joululle pikkusormen ja nyt se on vienyt jo lähes koko käden! 
Haittaakse?
 No ei, koska onhan nyt jo marraskuu!


Ekat glögit on nautiskeltu iltaisin päivän päätteeksi kynttilänvalossa,
ja K-kaupan mainoslehtisen innoittamana kaupasta matkaan 
tarttui uusi tuttavuus, persimon.

Taivaallinen ja raikas lisä piparien ja aurajuuston seuraksi! 


Tätä täytyy ostaa toistenkin! 

Nimestä huolimatta ;)





maanantai 3. marraskuuta 2014

Talvi yrittää tulla

Talven tulo jäi näillä korkeuksilla taas yritykseksi, mutta ihanaa kun alkaa olla sellainen joulu(hko) fiilis iltaisin kun sytyttelee kynttilät ja käpertyy sohvan nurkkaan selaamaan lehtiä ja kirjoja ja hakemaan inspiraatiota joulupuuhasteluihin.



Viikonlopun illalliskutsuista innostuneena päätin itsekin kutsua joulukuussa ystäviä syömään pitkän kaavan mukaan, ja nyt olen ihan innoissani selannut reseptisivuja ja kuola valuen suunnitellut MENU:ta. 

Ylimääräiseksi jääneistä afrikankukista joita kesän virkkailin, aloittelin myös kyhäämään tytölle talveksi sellaista Odd Molly -tyylistä neuletakkia. Saa nähdä onnistuuko. Mitään ohjetta kun ei ole, vaan yritän onnistua ihan mututuntumalla :) Tuo malli vain on niin ihana! Jos kokeilu onnistuu, haluan ehkä itsekin samanlaisen!




Jotain tuollaista kuvan kaltaista mallillisesti tavoitellaan mutta helmasta tulee toki paljonkin värikkäämpi, ehkä jopa "epätasainen"... En vielä tiedä...



Mukavaa viikkoa teille itse kullekin!

Mun viikko on litteroinnin täyteinen joten saadaan olla aika leppoisasti kotosalla <3 


lauantai 1. marraskuuta 2014

Onnea on omistaa ystäviä

Heipat! Heti aluksi takerrun tuohon otsikkoon.Jätin sen nyt kuitenkin noin, vaikka samaan aikaan kun sen kirjoitin, tuli vahva tietoisuus siitä, ettei ystäviä kukaan oikeasti voi omistaa... Suuria lahjoja ovat elämän keskellä! 

Mulla on ollut taas tällainen "yhteishuoltajan" vapaa viikonloppu ilman lapsia, ja olen kyllä saanut ladata akkuja oikein urakalla! Tämä on sellainen asia joka on tullut uutena elämään avioeron jälkeen. Vaikka arki on välillä raskasta, kun yksin vastaa kaikesta sen sujuvuudesta, niin on ihan huippua kun välillä voi vaihtaa vapaalle ja nauttia niinkin yksinkertaisesta, unohdetusta asiasta, kuin ystävän luona yökyläily! <3  Perjantain vietinkin siis hyvästä seurasta ja ruuasta nauttien ystäväperheen luona, jonne minut oli kutsuttu hammasharja ja yöpuku kainalossa. Ihan kuin lapsena ja ennenvanhaan! 

Lauantaina pian kotiutumisen jälkeen sainkin sitten jo taas suunnata toisen ystäväni kotiin notkuvien pöytien ääreen. Ihana Laura oli loihtinut meille kahdeksalle naiselle kolmen ruokalajin illallisen. Oli ihanaa vain istua nauttimassa herkullisesta ruuasta ja jutella hassuja naisporukassa. Olen niin etuoikeutettu kaikesta huolimatta... Ystävät ovat elämän rikkautta, jota ei voi rahalla mitata! Vai mitä?



Viime aikoina huomaan postanneeni aika paljon omia kuvia... Omasta itsestä. Ehkä tämä on yks osoitus erosta toipumisesta. Välillä tunnen itseni niin vanhaksi, rumaksi ja lihoneeksi... turvonneeksi!  Sitähän mie olenkin :) Mutta opettelen elämään itseäni arvostaen. Näitä kuvia ei ole helppo julkaista.