Heipat! Heti aluksi takerrun tuohon otsikkoon.Jätin sen nyt kuitenkin noin, vaikka samaan aikaan kun sen kirjoitin, tuli vahva tietoisuus siitä, ettei ystäviä kukaan oikeasti voi omistaa... Suuria lahjoja ovat elämän keskellä!
Mulla on ollut taas tällainen "yhteishuoltajan" vapaa viikonloppu ilman lapsia, ja olen kyllä saanut ladata akkuja oikein urakalla! Tämä on sellainen asia joka on tullut uutena elämään avioeron jälkeen. Vaikka arki on välillä raskasta, kun yksin vastaa kaikesta sen sujuvuudesta, niin on ihan huippua kun välillä voi vaihtaa vapaalle ja nauttia niinkin yksinkertaisesta, unohdetusta asiasta, kuin ystävän luona yökyläily! <3 Perjantain vietinkin siis hyvästä seurasta ja ruuasta nauttien ystäväperheen luona, jonne minut oli kutsuttu hammasharja ja yöpuku kainalossa. Ihan kuin lapsena ja ennenvanhaan!
Lauantaina pian kotiutumisen jälkeen sainkin sitten jo taas suunnata toisen ystäväni kotiin notkuvien pöytien ääreen. Ihana Laura oli loihtinut meille kahdeksalle naiselle kolmen ruokalajin illallisen. Oli ihanaa vain istua nauttimassa herkullisesta ruuasta ja jutella hassuja naisporukassa. Olen niin etuoikeutettu kaikesta huolimatta... Ystävät ovat elämän rikkautta, jota ei voi rahalla mitata! Vai mitä?
Viime aikoina huomaan postanneeni aika paljon omia kuvia... Omasta itsestä. Ehkä tämä on yks osoitus erosta toipumisesta. Välillä tunnen itseni niin vanhaksi, rumaksi ja lihoneeksi... turvonneeksi! Sitähän mie olenkin :) Mutta opettelen elämään itseäni arvostaen. Näitä kuvia ei ole helppo julkaista.
Sähän olet kaunis ja normaalivartaloinen upea nainen!!!!! Älä soimaa itseäsi mistään. Niin ihana olet!
VastaaPoistaMinulla on vaikea ylipaino ja sille olisi jotenkin pakko tehdä jotain. On vaikeaa kun keho ei toimi normaalisti, aineenvaihdunta aivan pielessä eikä voi liikkua. Mutta silti yritän olla soimaamatta itseäni. Ole hellä itsellesi!