maanantai 26. tammikuuta 2015

Kohti kopaaleja

Meillä tehdään nykyisin maanantai-iltaisin oikein urakalla tulevaa Kiira Korpea! Tanssiminen joka joskus omassa lapsuudessani oli suuri synti, on meillä nykyisin suunnaton ilon aihe ja tyttäreni rakkain harrastus jo kolmatta vuotta. Vuoden vaihteessa pieni tanssijanalku sattui näkemään ohimennen netissä Kiira Korvesta kertovan dokumentin, ja välittömästi kultaiset "kopaalit" nähtyään tämä harakalle sukua oleva, kiiltävälle perso prinsessa vaati saada luistimet alleen. 

No mikäpä ettei! Ajatuksesta innostuneena ilmoitin tämän viisivuotiaan oitis taitoluistelijoihin ja otin välittömästi tämän jälkeen puhelun ukki-sponsorille, jonka ansiosta köyhän opiskelija- yh -äidinkin lapsi voi harrastaa. 

Ilokseni voin todeta, että harrastus on kuin onkin ottanut tulta alle, ja jos ei vielä ihan kolmois lutsi luonnistu niin kaatumaan on opittu tyylikkäästi, rohkeasti ja vauhdista! Viime kerralla jokainen alkeisryhmäläinenkin pääsi jo jäälle omin jaloin, kantamatta. Kehitys on huimaa! Ihan mielelläni minä siellä jäähallilla seisoskelen. Ilo tarttuu, ja olenpa jo suunnitellut itsekin luistimien hankintaa...







perjantai 23. tammikuuta 2015

Realistinen arki

Kuulkaas kun nyt ei oo ees kuvia! 

Koko viikko on mennyt opiskellessa ja suoriutuessa arjen pakollisista kuvioista. Jotenkin tuntuu, että tämä blogimaailma kulkee ihan omaa aikaansa. Edellisestä postauksesta on yli viikko ja blogistaniassa se tuntuu ikuisuudelta, mutta ihan oikeasti ajatellen aika on kulunut kuin siivillä, eikä tässä nyt mitään niin kovin mullistavaa ole tapahtunut. Kotona on kaaos ja pään sisällä samanmoinen. Tänään olen yrittänyt koota kasaan ainakin tätä ympäröivää kaaosta ja samalla ehkä koonnut myös päätä kasaan. Katsotaan irtoaako huomenna jotain jopa blogiin, mutta tänään illan ohjelmassa on kolme kovaa ässää:

Sukkapuikot
Suklaa
Solsidan

Näillä mennään...


lauantai 10. tammikuuta 2015

Ilon pilkahdus

Ei se nyt ihan juhlalta se arki tuntunut! (Edelliseen postaukseen viitaten). Koko viikko nimittäin meni edelleen sairastaessa ja kahden viikon flunssaputki alkaa kyllä syödä naista! Perjantaina tyttö vaihtui taas isälleen ja minä pääsin vuorokaudeksi ystävien täyshoitolaan lepuuttamaan hermoa, joka pääsi vähän kiristymään kun itse olin ihan flunssasta reporanka ja arki oli silti potkaistava käyntiin.

Tänään olo on jo paljon terveempi ja sen innoittamana sotkeuduin jopa kaupungille. Mitään isoja uudistuksia kun opiskelijabudjetilla ei tehdä, niin pienetkin asiat kotona saavat hyvälle mielelle. Löysin ihania kortteja, joita ripustelin keittiöön keväistä, positiivista mieltä luomaan. Ensimäisen kortin innoittamana kotiutin myös kevään ensimäisen kimpun tulppaaneja. 














Suloista sunnuntaita <3




maanantai 5. tammikuuta 2015

Katse nokkaa pidemmälle


Tänään on ollu vähän vaikeuksia nähdä nokkaansa pidemmälle... Myönnetään! 




Meidän euron auto (juu, useimmille meistä se on "euron juusto", mutta tämä auto meille todellakin hankittiin eurolla. Kauppatapahtumassa vielä varmistin myyjäosapuolelta, että onhan hänellä euro mukanaan vaihtorahaa, koska olin kuitenkin rahanaisena kahden euron kolikon kanssa liikenteessä...) Niin, siis euron automme on ikiroudan peitossa (niin sisältä kuin ulkoa), ja pakolliset asiat sillä on kuitenkin hoidettava. 

Kiitosaihe on se, että yksi ovista edelleen aukeaa! Niinpä lapsi saatiin tänään kotiin lomitusreissultansa. Toinen kiitosaihe onkin se, että reissu oli ilmeisen onnistunut! Ensi kerralla pitäisi kuulema saada olla kaksi yötä.

Huomenna me kuitenkin taidetaan viettää lepopäivää autoilun suhteen (huh!) ja pestä vaikka pyykkiä sen kunniaksi, että keskiviikkona se taas alkaa! Arki ja aherrus! 

Toivottavasti näkökulma laajenee siihen mennessä, nimittäin kun autoilusta pääsee, on edessä räkärätti! Edelleen! Arki tuntunee näiden jälkeen taas juhlalta!




sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Pieni vuohityttö


Meidän lomittaja läksi tänään vuorokaudeksi navettahommiin. Päälle ei puettu parasta,
vaan mukavinta, jonka ei niin väliä jos vaikka ei puhtaana kotiin tulisikaan.




Meillä on onni tuntea "varamummi", lapseton nainen, joka aikanaan on hoitanut minua itseäni kun 
olin pieni. Nykyisin sitten oma pieneni saa vierailla hänen luonaan ja nauttia maalaiselosta ja
kahdesta vuohesta, kukoista ja kanoista, eläinrakas kun hänkin on. 
Siellä ne nytkin pikkuserkun kanssa nukkuvat koristellun  kuusen juurella lämpimässä valmiina huomisiin hiihto- ja navettahommiin. 

Hieno asia!

Ja nyt kun itse edelleen olen flunssan kourissa, arvostan vielä
erityisellä tavalla :D

Kotiin saa kuulema hakea vasta illalla!



torstai 1. tammikuuta 2015

Yhden naisen uusi vuosi

Se oli taas lasten vuoro mennä isälleen uudeksi vuodeksi, ja mulle osui arvonnassa uusi vuosi yksikseni. Olisin saattanut olla harmissani, jos en olisi ollut kipeenä. Olo on edelleen sen verran poikkinainen, että oikeastaan ei tehnyt mieli lähteäkään mihinkään. 

Ensin meinasin että menen vain matalalla profiililla helpoimman kautta, mutta päädyin sitten kuitenkin tekemään itselleni pienen uuden vuoden illallisen perunasalaatteineen, nakkeineen, lohi-wasabi-sipseineen ja ostinpa pienen kuoharinkin iltaa juhlistamaan. 

Täytyy sanoa, että tarjoilut maistuivat kyllä niin hyvältä, ettei olis haitannut jos vaikka olisi ollut joku kaveri niistä nauttimassa :)








Nakkikuppi -idea on lainattu VR:ltä :D (reps)
Saa lainata ;)



Ihanaa, parasta tätä vuotta meille kaikille <3