perjantai 21. helmikuuta 2014

Pieniä unelmia

Perjantaiheippa! Vihdoinkin mulla on aikaa hetkeksi istahtaa tähän koneen äärelle. Viikko on ollut ihanasti kiireinen kun on saatu pitää siskon perhettä Etelä-Suomesta meillä hiihtolomalla. Talviurheilua on tullut toteutettua niin sohvalla kisakatsomon muodossa kuin itsensä likoon laittaen. Lasten kanssa on niin huippua hiihdellä, uida ja kisailla, kun kaikkea ei tarvitse tehdä verenmaku suussa, ja silti on ihan huikea kisatunnelma päällä kaikenaikaa.


Hiihdon välissä on sitten pidetty huoli sopivasta tankkauksesta...


Olis tosi ihana esitellä hiihtokuvia, joissa pikkuneiti olis nätisti puettuna söpöihin vaatteisiin, mutta meidän neiti alkaa olla siinä iässä, että omat lempparivaatteet on selvillä, ja niihin kuuluu muunmuassa tuo työkaverin roskapussista pelastettu musta pipo, jota ilman täältä ei pihalle liikahdeta :)

Ihanan viikon jälkeen on aika jännittävää palata arkeen kun edessä on niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä. Blogia pidempään seuranneet muistavatkin, että blogin alkuaikoina asuimme perheenä Joensuussa. Aika pian neidin syntymän aikoihin jouduimme muuttamaan Kajaaniin silloisen mieheni töiden perässä, ja Kajaanissa olo aika on kaikista ihanista uusista ystävistä ja kokemuksista huolimatta ollut minulle aika rankkaa aikaa. Nyt on ajatus ja aika kypsynyt siihen pisteeseen, että tytön kanssa on aika pakata kimpsut ja kampsut taas kerran laatikkoon, autoon, ja suunnata nokka takaisin kohti Joensuuta. Mieli on samaan aikaan hiukan haikea, kun viidessä vuodessa olen juuri alkanut tännekin sijautua, mutta samaan aikaan on sydämessä tunne, että ollaan palaamassa kotiin.

Viiden vuoden aikana olen menettänyt paljon. Oman talon, yrityksen, jopa sen ehjän perheen, josta aina olin haaveillut. Välillä on tuntunut, että voiko elämä enää koskaan näyttää sitä valoisampaa puolta, ja nyt uskallan toivoa, että ainakin yksi synkeänpuoleinen luku meidän elämässä on päättymässä. En nyt tarkoita, että elämä olisi ollut vain synkkää, paljon on ollut myös hyvää, mutta ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan. 

Muutamia viikkoja sitten kävimme tyttöni kanssa katsomassa elokuvan Onnelista ja Annelista. 



Minua puhutteli ihan mahdottoman suuresti se pikkuruinen talo, jossa ei huolia tunnettu. Kuiskasinkin tytölle, että tuollainen pieni talo mekin tarvittaisiin. Nyt näyttää siltä, että kuiskaus kuultiin... Jos kaikki menee niinkuin on sovittu ja toivotaan, meitä odottaa Joensuussa pieni, puinen talo. Juuri sopiva kahdelle tyttöselle, kahdelle kissalle ja viikonloppuisin vieraileville pojille. Olen innoissani!!!






10 kommenttia:

  1. Mihin ihmeeseen mun kommentti hävisi???
    Kirjoitin pitkästi ja hartaasti...ja jonnekki se katosi :O!?!
    Piti sanomani,että oon puolestanne tosi onnellinen.
    Vaikeuksien kautta voittoon....vai miten se menikään ;)
    Toivotan teijän uusille poluillenne kaikkea hyvää
    sekä Taivaan Isän hellää huolenpitoa ja johdatusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä toivotuksista <3 Huolenpitoa tarvitaan joka päivä! Kovasti vastuulliselta tuntuu tehdä näitä isoja päätöksiä ja ratkaisuja "yksin"... Onni kuitenkin on, ettei koskaan ole yksin :)

      Poista
  2. Tämä oli ihana lukea, olen onnellinen puolestasi. Tuntuu että elät unelmaani, minun vain ei toteutunut. Olet rohkea. Tiedän miltä tuntuu kaivata kotiin vaikka on ihania ystäviä jne. sielläkin missä asuu. Minun asuin- ja kotipaikkakuntieni välimatka lienee sama mutta eri puolella Suomea. Ollaan asuttu täällä 13v mutta silti tuntuu että mun koti ei oo täällä. Olisinpa tehnyt tuon ratkaisun kun lapset oli pieniä, murrosikäisten kanssa muutto ei enää oikein onnistu kun heidän kotinsa on täällä. Tuo elokuva oli ihana, minäkin joskus netistä katson puutaloja joita myynnissä siellä minne kaipaan ja haaveilen. Minulla on vielä mieskin eikä hänkään halua muuttaa. Miehen voisin tänne jättääkin mutta lapsia en.
    Kaikkea hyvää teille ja onnellista elämää pienessä talossa kotona. Sellaisen elokuvan rahakuorenkin teille toivoisin :)
    Sanni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On niin paljon unelmia, jotka eivät minunkaan kohdalla ole toteutuneet. Sinä elät taas yhtä niistä :) Sinulla on ehjä perhe ja kaikki lapset lähelläsi. Ymmärrän silti mitä tarkoitat. Onneksi elämä voi tuoda mukanaan epäonnistumistenkin jälkeen uusia alkuja, uusia unelmia, vaikken niihin välillä jaksanut uskoakaan... Onnellista elämää todella toivon, sinulle myös <3
      Sen rahakuoren olinkin jo unohtanut :D Se olis kyllä tarpeen kanssa! :D

      Poista
  3. Mahtavaa! :D Asiat siis järjestyy! Kodista tulee varmasti juuri teidän näköisenne! Onnea-onnea! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kyllä asiat näyttäisivät järjestyvän, vaikka miljardi pikkuhommaa tietty ennen muuttoa... Blääh!

      Poista
  4. Tsemppiä ja peukut pystyyn! Kyllä se elämä aina kuljettaa…koti on aina siellä, missä sydänkin :)

    VastaaPoista
  5. Tervetuloa takaisin Joensuuhun ♡! Heini

    VastaaPoista
  6. Hurraa! Onpa ihanaa, että pääsette takaisin Joensuuhun. Sinne minäkin muuttaisin vaikka heti huomenna, jos vaan olisi mahdollista. <3 Tuo pieni talo näyttää kauniilta - ja niin kodilta. Toivottavasti siitä tulee teidän.

    Onneli ja Anneli on ihana!

    VastaaPoista
  7. Ihanalta kuullostaa, paljon onnea ja iloa. :)

    VastaaPoista

Kamalan ihanaa jos jätät merkin käynnistäsi :) Kommentit ilahduttavat aina!
Kiitos!