keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Taivaslaulu

Minua pyydettiin kertomaan mitä tykkäsin Pauliina Rauhalan kirjasta Taivaslaulu.

Luin kirjan kuluneen kahden vuorokauden sisällä, ja täytyy sanoa, että tässä tilanteessa olen lähes sanaton. Kirjaa lukiessa tunsin NIIN voimakkaita, todellisia ja kipeitäkin tunteita, etten oikein osaa pukea niitä sanoiksi. En ehkä haluakkaan.

Äärimmäisen kaunis, äärimmäisen koskettava, äärimmäisen rehellinen, Äärimmäisen taiten kirjoitettu.

Yksi vaikuttavimmista lukukokemuksista koskaan. 




Vaikka oma taustani ei nouse lestadiolaisuudesta, voin samaistua kertomuksen Viljaan, koska olen itsekin käynyt läpi synnytyksen jälkeisen masennuksen ja sen helvetin, joka liittyy riittämättömyyteen, oman minän katoamiseen ja yhteiskunnan ja yhteisön asettamiin paineisiin. Uskon, että jokainen meistä äideistä jossain määrin on. 
Niinpä ainakin minussa kirja herätti niin syviä tunteita, että monta kertaa jouduin
kokoamaan itseni jatkaakseni lukemista.

Taivaslaulu oli myös kielellisesti äärimmäisen kaunista ja oivaltavaa tekstiä. 
Erityisesti nautin, miten lukuisat lainaukset oli taitavasti punottu osaksi tekstiä ja tarinaa.
Kirja täynnä metaforia ja symboliikkaa.

Taas Siion kiittää ja riemuitsee, kun armon taivas on täällä. En jaksa yhtyä loppulauluun. Naiselta vaaditaan paljon. Synnyttämällä taivaaseen, mietin, vaikka tiedän, ettei se kirjaimellisesti niin mene, sillä synnyttämisen lisäksi tarvitaan myös usko. Tai uskon lisäksi synnyttäminen. Mutta ilman synnyttämistä ei ole taivaaseen menemistä, tai ainakin pitää ehtiä tehdä vilpitön parannus ennen kuolemaa. Minulla on raskas olo. Miksi toiset saavat synnyttää inhimillisesti parin kolmen vuoden välein, kun taas toiset saavat vauvan joka vuosi? Olen ollut naimisissa kuusi ja puoli vuotta ja raskaana viisi kertaa, joista yksi meni puolenvälin jälkeen kesken, eikä minulla ole lainkaan toivoa, että jaksaisin seuraavat viisitoista vuotta. Kyllä se menee äkkiä ohi, sanovat vanhat perheenäidit, jotka ovat oman kiirastulensa kestäneet.

Ai niin, ja ettei tärkein unohtuisi...

Taivaslaulu oli myös äärettömän kaunis rakkaustarina!

Tämä kirja on pakko lukea uudestaan.




15 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä! Tämä täytyy lukea. Et haluaisi myydä omaasi mulle? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ostin tämän äidille joululahjaksi, joten tää on mulla vain lainassa, nopealla kierrolla ;) Siellon äidin siskot ja muut tuttavat jo listalla kanssa :D Kovasti kiinnostaa kirja, varmaan jo aiheensa puolesta, mutta on kyllä muutenkin ihan uskomattoman taidokas kokonaisuus.

      Poista
  2. Kiitos, laitanpa saman tien varaukseen kirjastosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkät tuntuu olevan jonot, mutta tuleehan se sieltä aikanaan :)

      Poista
    2. Joo oon jonossa 90. sijalla... Mutta täytyypä pitää kirppiksilläkin silmät auki tuon suhteen.

      Poista
  3. Yritin kirjaa täältä meidän kirjastosta lainata, mutta varausjono oli todella pitkä.....
    Taitaa olla mielenkiintoinen ja ajankohtainenkin kirja. Aion sen lukea heti, kun käsiini saan....
    Minulla on paljon tuttuja lestadiolaisia ja tiedän heidän uskostaan paljon, mielenkiinnolla odotan kirjaa...
    - Ulla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä... varmasti tämä jokaista ainakin jollain tavalla koskettaa!

      Poista
  4. Hei, tosi mukava, että arvioit kirjaa näin. Et ollenkaan ala 'kauhistelemaan' lestadiolaisäitien asemaa. Näet asian ytimeen jotenkin syvemmälle.
    Nimim. Lestadiolainen äiti omasta tahdosta, blogisi pitkäaikainen lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos tästä kommentistasi!

      Kirja herättää varmaan ihmisissä monenlaisia tunteita, sellaisia hyvät kirjat monesti ovat. :)
      Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!

      Poista
  5. On kyllä lukulistalla, muttakun kirjastossa on varauksia teokseen n. 190 kpl :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Voi ei :D Noh, tulee se sieltä ;)

      Poista
  6. Olipa mukva lukea tämä! Kirja odottaa juuri aloittamista! Kiva blogi jään seuraamaan!

    VastaaPoista
  7. Pitkästä aikaa ehdin kunnon blogikierrokselle ja selailin tekstejäsi taaksepäin, sitten löysin tämän. Aivan samoilla linjoilla mennään - eilen hankin Taivaslaulun ja nyt siitä on puolet ahmittu. Tänään on pakko ottaa iisimmin, ihan ahdistaa se lukeminen. Aikamoinen juttu koko kirja.

    VastaaPoista

Kamalan ihanaa jos jätät merkin käynnistäsi :) Kommentit ilahduttavat aina!
Kiitos!