perjantai 16. kesäkuuta 2017

Söpissukat

Kuulkaas kun mä olen nyt aivan villiintynyt näiden puikkojen ja koukkujen kanssa! Niska jumissa painan pitkää päivää ja poltan nahkaa tuolla pihamaalla kun aurinkokin vihdoin niin ihanasti paistelee. Ideoita tulvii sitä vauhtia, etten meinaa ehtiä toteuttaa. Tänään kaupungilla käydessä pitikin taas täydentää jo ennestään ylitse pursuilevaa lankavarastoa, että olisi sitten juuri oikeaa väriä, kun inspiraatio iskee.

Eilen auringossa istuessa syntyi muutama pari pieniä "vauvansukkia" 0-1-vuotiaille. Vaikka eihän 1-vuotias enää kai vauva ole? Omakin täyttää pian 8kk (apua, taas ajan kulun päivittelyä tähän väliin...) ja alkaa jo tuntua pian enemmän taaperolta kuin vauvalta. Noh, koska aika kuluu, sitä suuremmalla syyllä on varmempi tehdä villasukat jo nyt, koska syksy taitaa olla täällä taas ennen kuin arvataankaan, mutta nyt on aika nauttia auringosta! Onneksi näitä aurinkoisia päiviä on nyt riittänyt, vaikka alkukesä oli niin totaalisen surkea. Meidän takapihan terassi on vielä niin suojainen paikka, että siellä tulee kuuma vaikkei helle olisikaan. Riittää, että aurinko paistaa.




Täytyykin tästä kipaista Forecan sivuille katsomaan, että kaitpa se huomennakin paistaa... 

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Hyvää matkaa




"Tämä päivä on elämän kevät,

se on voimaa nuoruuden.
Tänä päivänä hymyilevät
eilinen ja huominen.



Tämä päivä on taistelun tulos,
ovi auki on elämään.
Tänään aika on lähteä ulos,
ja kokeilla siipiään."

-Pekka Simojoki-



Näin se on! Jo toinen meidän pojista pääsi tänään peruskoulusta ja se olisi niinkuin oppivelvollisuus suoritettu kunnialla! Tämä on se pojista, joka blogin aloittamisen aikoihin aloitteli ensimäistä luokkaansa. Uskomatonta, kuinka aika kiitää! En voinut mitään sille, että koulun penkissä istuessani mietin (lähes) kokoajan minkä ikäinen olen, kun tämä vauva V joskus päättää oman peruskoulunsa. Nyt tuntuu siltä, että hurjan vanha! Jonkinlaista ikäkriisiä tämä vauva 38-vuotiaana on saanut muutenkin aikaan. Yhtäkkiä sitä tajuaa, miten pian tähän on tultu, ja miten pian tästä harpotaan samanmoinen matka eteenpäin, jos vain terveyttä riittää ja elon päiviä. 

Näissä ikäkriiseissä on se hyvä puoli, että ne muistuttavat elämästä tässä ja nyt. Tänään on ollut hieno päivä monen nuoren ja heidän vanhempansa elämässä, ja toivottavasti jokainen on muistanut elää sen täysillä.  Me on saatu iloita useamman lapsen koulun päätöksestä ja aamupäivällä meinasi olla haastavaakin revetä joka paikkaan. Logistisista syistä johtuen minä edustin pojan juhlissa ja J juhli omaa tytärtään vauva V:n kanssa tekstiviestin mukaan "hikisenä, seisomapaikalla ja paskat housussa". Ihanaa, kun juhlakin on arkea... ei kun arki on juhlaa, vai miten se meni?

 Ihanan juhlahetken järjesti myös ystävän tytär joka sai valkolakin päähänsä. Suinkaan vähäisintä sinnikkyyttä ei ole osoittanut meidän reipas ekaluokkalainen, joka on koko tämän vauvanhuuruisen vuoden jaksanut urheasti hoitaa kouluhommansa! Hän on lomansa ansainnut!



(Muutama postaus sitten muuten suunnittelin tuon liitutauluseinän maalausta. Niin kuin huomaatte, se on nyt maalattu ja kovassa käytössä! Vähän liiankin kovassa... Siitä voisinkin postata joku päivä, kun saan sen ensin pestyä :D )


Makeaa kesäloman alkua kaikille! 






keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Palataan!

Heippa hei vaan, jos joku tätä blogia vielä lukee :D 

Hiljaista on viime aikoina ollut, ja joulukin näyttää pian kääntyvän juhannukseksi mikäli kalenteriin on uskominen. Säiden puolesta ei niinkään uskoisi. Räntää taitaa tulla suven avauksessa tänä vuonna poikittain. 

Tänne kuuluu hyvää! Vauva on kasvanut hurjaa vauhtia ja oppii kokoajan uusia taitoja. Samaa tahtia olen itse alkanut taas kuoriutua ulos vauvakuplasta, jossa aika tiiviisti talveni vietin hautoen tätä viimeistä pientä suurta ihmettä, ja ulkomaailma on alkanut taas kiinnostelemaan :D. Samaa tahtia olen alkanut vähän kaipailemaan blogaamista, kaivella maalipensseleitä kaapin perältä, ja heilutella puikkoja ja koukkuja iltapuhteina synnyttäen taas käsillä kaikenlaista mitä mieleen juolahtaa. 

Voipa olla, että jatkossa saan päiviteltyä tekemisiäni taas tänne bloginkin puolelle. Into on ainakin taas kasvanut. Pysykää siis kuulolla, jos vain suinkin vielä jaksatte. Yksin tämä on paljon tylsempää.

Palataan!