sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Eritahtista elämää ja jäälyhtyjä

Moikat! Viikonloppu meni taas ihan luvattoman nopeasti! Vietettiin se meidän "uusperheellä" (hui, voisko sitä jo sellaiseksi kutsua..?). Toinen puolisko, elikkäs herra J oli molempina päivinä töissä,. Ensimäistä kertaa olen päässyt/joutunut tutustumaan vuorotyöläisen arkeen. Niin... Taikka sen vuorotyöläisen toisen puoliskon arkeen. Kun minä olen töissä, se toinen tekee kotona ruokaa, ja sitten taas välillä toisinpäin. Vielä se ei ainakaan rasita. On aika luksustakin kun sillon kun itse on työpäivän jälkeen väsynyt, niin toinen odottaa, ja jaksaa!  Pääasia tietysti on, että niinä aikoina kun ollaan yhdessä vapaalla saadaan olla ... yhdessä :) 

Eilen kun J oli töissä, me tyttöjen kanssa jäädytettiin pihalle prinsessalyhty. Pakkaset on edelleen paukkuneet siihen tahtiin (-25C) että aikaa lyhdyn jäädyttämiseen meni 4h. kuvat leikattiin prinsessalehdestä, ja paikallaan pysymisen varmistamiseksi kiinnitin molemmat pienellä teipinpalalla kulhon reunaan. Lopputulos oli meitä kaikkia miellyttävä. Jäälyhdyn valossa lumityötkin sujuivat.





Mulla oli tänään sunnuntai, ja huomenna olis taas palattava töihin. Se toinen, se taas aloitteli illalla "viikonloppuaan". Mites teillä? 

Mukavaa alkavaa työviikkoa niille, joilla se alkaa :D



tiistai 12. tammikuuta 2016

Jäätävää taidetta

Jokunen aika sitten pohdiskelin miten tässä uudessa elämäntilanteessa pitäisi toimia blogin suhteen. Onko minulla enää mitään kerrottavaa, onko intoa jakaa omia asioita tällaisissa merkeissä, onko varaa kameran uuteen muistikorttiin (eh) ja mahtavatkohan nämä uudet elämääni astuneet ihmiset olla kuinka innokkaita esittelemään elämäänsä ja ehkäpä omia nurkkiaan täällä blogistanian ihmeellisessä maailmassa. Olen kuulostellut ja kysellyt, ja saanut myöntävän vastauksen kera lämpimän halauksen. Saan tehdä sitä, mikä minusta itsestäni tuntuu hyvältä. Ja mikä parasta,  saan siihen täyden tuen!

Olen ollut itsekin kahden vaiheilla, mutta tuon vastauksen saatuani sisälläni läikähti lämpimästi. Saan sittenkin jatkaa tätä elämäni "päiväkirjaa", ja kyllä, ehdottomasti tahdon! Ihan vain jo senkin takia, että kun luen vanhoja postauksia vaikkapa kuuden vuoden takaa huomaan, etten muistaisi puoliakaan asioista jos ne eivät olisi täällä blogin muistissa. Ja sitten olette tietenkin te <3 Vaikka lukijamäärät ovat alkuajoista suorastaan romahtaneet (hih :D  ) niin on tosi hauskaa saada joskus kommentteja myös teiltä jotka täällä jaksatte edelleen kääntyä. Monista teistä on tullut ystäviä, tai ainakin tuttavia, ja se jos joku on hyvän harrastuksen mittari, eikö?

Ettei nyt kuitenkaan ihan liian siirappiseksi menisi, niin varsinaiseen aiheeseen! Pakkanen on paukkunut tässä nyt jo vähänliiankin kauan aikaa Suomen yllä, ja meillä töissä päiväkodissa se on aiheuttanut seinillekarkaamisia lasten ja melkein jo aikuistenkin keskuudessa. Kun ulos ei itse tarjennut mennä, päätettiin laittaa sinne taidetta jäätymään meidänkin puolesta. Tulostin väritulostimella erilaisia Frozen kuvia ja jäädytimme niitä suurien muoviastioiden pohjalle tauluiksi. Paperi vain väärinpäin astian pohjalle ja reunoille koristeeksi helmiä, hilettä, tähtiä ja hopeisia piipunrasseja. Reunaan taivutettiin vielä piipunrassi ripustuslenkiksi ja sitten vain vettä päälle (paperia piti painaa pohjaa vasten, ettei se lähtenyt itsekseen kellumaan) ja koko komeus ulos jäätymään! 


Kauniit jäätaulut toivottivat vanhemmat tervetulleiksi hakemaan kullannupujaan pois päiväkodista työpäivän jälkeen. 

Suunnitelmissa on kokeilla viikonloppuna oman tytön kanssa Robin jäälyhtyä, jos pakkaset sen vain sallivat :D

Näiden kuvien myötä,

jäätävää tiistai-iltaa kaikille!




sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Eläköön arki

Eläkööt pitkät perhejuhlat notkuvine pöytineen, mutta kauan eläköön myös ihmisen ihan tavallinen harmaa arki ja hernekeitto! Joulu uuden tuoreen kullan kanssa oli ihana, uusi vuosi maailman parhaan (ja ainoan) siskonperheen kanssa oli ihana, mutta ihanaa, joskin hieman haikeaa on myös huomenna sanoa hyvästit kinkulle, kermalle ja suklaalle joka niin salakavalasti on jokapäiväiseen elämään joulun aikana luikerrellut.

Olen tänään yrittänyt palata kohtuulliseen syömiseen sillä seurauksella, että vatsa huutaa jotain täyttävämpää ja nopeaa sökeriöverityydytystä!  Meillä on vatsan kanssa vielä pitkä viikko edessä, mutta ajatus kevyemmästä elämästä tuntuu toisaalta myös hyvältä. Mitään uuden vuoden lupauksia en asian suhteen ole tehnyt, enkä aio tehdäkkään. Jos närästystä ja tukalaa ylensyönyttä oloa saisi jollain konstilla helpotettua, niin se olisi jo jotain se! Lomalla tuli kuvailtua tosi vähän, kun kameran muistikortti on, missäs muualla kuin hukassa! Muutama kuva silti meidän uudesta vuodesta Jokelassa ja uudesta jääkaappimagneetista johon ihastuin <3

Leppoisaa paluuta arkeen myös sinulle <3