Kun Sulolta miehuus lähti

No nyt se lähti! Nimittäin miehuus meidän perheen kovimmalta kollilta, Sulolta.

Olen odottanut tätä sellaisin pelonsekaisin tuntein, koska perheessämme asuu myös viehättävä

kissaneiti Tami, jonka kanssa Sulo on kilpaa kasvanut.

Leikkuuaika oli tarkkaa kilpajuoksua ajan kanssa, ettei tulisi leikattua liian aikaisin, eikä toisaalta liian myöhään jos pullat olisivatkin jo uunissa.

Tällä kertaa on aihetta tuulettaa, koska minä ehdin ensin! 

Uskomatonta vain miten syyllinen olo voi tulla toisen miehisyyden riistosta.

Koko päivän ajan huomasin vältteleväni kissan katsetta, ehkä siksi ettei se arvaisi että olen

suunnitellut jotain sen päänmenoksi... (en vielä siinä vaiheessa tohtinut paljastaa kumman pään)

Leikkaus meni kaikinpuolin hyvin, ja nyt kotona köllöttelee ja hoipertelee opiaattihuuruista toipuva kissa. 

Vea on innokas potilasta hoitamaan, ja lukee sille Royal Caninin mainoslehtisiä.

Potilas on vielä sen verran kuutamolla, 

että osaa esittää kiinnostunutta.

Viikonloppu menee siis kotoillessa ja pikkupotilaan pallivaivaa hoidellessa :)

Jouluinspiraation metsästystä

Marraskuun kuudes... tasan kuukausi itsenäisyyspäivään!

Kaupan hyllyihin oli ilmestynyt valikoima joululehtiä ja himoitsin niitä

kassan ohi kulkiessani. Päätin kuitenkin tänä internetin ja Pinterestin

aikakautena säästää 7e ja sain kuin sainkin pidettyä näppini niistä erossa.

No hyvä on, ihan vähän kurkistin...

Mutten tuonut kotiin ensimäistäkään.

Sormet syyhyävät kaikenlaiseen joulutekemiseen ja siksipä inspiraation hakeminen

alkakoon siitä, että kaivoin aluksi kaikki vanhat joululehdet kaappien kätköistä

ja aion pyhittää tämän illan niiden selaamiselle.

Samaan hengenvetoon nostin myös joulukoristelaatikot alas yläkaapista

ja ihan vähän jo laiteltiin tytön kanssa joulutunnelmaa kotiin.

Liian aikaista?

Ehei! Tähän kun ei kyllästy koskaan!

Kaksi kuukautta joulutunnelmaa on ihan kohtuullista, eikö? 

Lapset ovat loppuviikon isällänsä, joten kynttilän valossa yksin istuskelen

ja nautiskelen tunnelmasta kera mustikkaglögin ja pähkinäsuklaan.

Ei paha!

...ja Tamikin on sitä mieltä, että joululaatikosta löytynyt istuintyyny on tosi hyvä juttu!

Jos ei näissä fiiliksissä ala kranssia pukkaamaan, niin johan on kumma ;)

Mukavaa loppuviikkoa teille ystäväiset!

Ystävän koti

Maanantaiheippa!

Ihanan viikonlopun jälkeen arki painaa päälle, eikä sekään ole lainkaan hullumpaa!

Tytön kanssa on nautiskeltu toistemme seurasta ja siivoiltu kotia. Sellasta ihan tavallista arkista menoa

täällä siis. Aamulla töihin ja illalla hetki toisillemme ja kissoille :)

Muuta ei juuri ehdikään!

Laittelen teille pari kuvaa nähtäväksi ystäväni kodista jossa sain kokea vieraanvaraisuutta 

viime viikonlopun ajan.

Tykkään tästä pienestä puutalosta Joensuussa hurjasti...

ja vielä enemmän sen asukkaista :)

Pakko tietysti aloittaa perjantai-illasta ja Vain Elämää -hetkestä...

Ystäväni on ihan uskomattoman taitava kirppistelijä :) 

Tällaisten viikonloppujen jälkeen iskee koti- ja perhekuume! :)

Mukavaa viikoa kaikille teille ihanoille!

Ameriikan hapatusta

Karkeista ja kepposista oli tehty tämä viikonloppu!

Lapset olivat isällään mutta karkasin Joensuuhun varsin lapsekkaaseen seuraan

nautiskelemaan pitkästä aikaa entisen kotikaupungin tunnelmasta.

Kyllä se minun sydän taitaa olla siellä vieläkin... 

Joka kerta tuntuu kuin olisin kotona, ja se laittaa kyllä miettimään onko tässä 

Kajaanissa mitään järkeä!

Noh, jätetään sen pohdiskelu tuonnemmaksi, ja keskitytään viikonloppuun.

Meillä ei ole koskaan vietetty Halloweenia. Kuinkas teillä?

Maassa maan tavalla, joten ihanaisten ystävieni luona pääsin tutustumaan tähänkin 

uudenkarheaan perinteeseen. 

Koska perhettä on siunattu kolmella pojalla, oli teema oikeinkin mieleinen!

Laittelen myöhemmin lisää kuvia viikonlopulta, mutta tässä muutama kuva

eilisistä karmivan herkullisista bileistä ;) 

Pimeässä kuvaaminen on aina yhtä haastavaa, eikä esim. ulkosaunan hämyinen

tunnelma valitettavasti välity ihan sellaisena kuin se oli,

mutta paremman kuvaajan puutteessa...

 

 Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille lukijoille!

Lempipastaa

Kylmäsavulohipasta on yksi niistä herkkuruuista, joka on helppo tehdä kotona yhtä maistuvaksi

kuin ravintolassa. Vai olisiko jopa vieläkin maistuvammaksi?

Kaiken kukkuraksi vielä nopeaa ja helppoa! 

Kuvat ovat loppukesältä ja niissä vilahtelee tuoreita kukkia mummon pellolta. 

Harmi kun tuo kukka-aika on niin kovin lyhyt näillä leveyksillä. 

Pasta maistuu sen sijaan ehkä vieläkin paremmalta kylminä syysiltoina.

Olen tosi huono antamaan mitään tarkkoja reseptejä, koska olen sellainen mutu-kokki.
Harvoin itsekään seuraan orjallisesti mitään ohjetta.
Monessa pastaohjeessa neuvotaan käyttämään kastikkeeseen esim. kasvisliemikuutio,
mutta mielestäni kylmäsavulohi on jo itsessään niin suolaista ja maistuvaa, että
itse maustan pastan ainoastaan sipulilla, sitruunalla ja tuoreella tillillä,
joka tästä annoksesta ehdottomasti puuttuu!

Ripaus pippuria (/sitsuunapippuria) joukkoon ja päälle paksut Parmesanlastut, AVOT!

Juhlapäivänä sekaan voi lurahtaa valkoviiniä, mutta se ei ole lainkaan välttämätöntä.

BON APETIT!

Kalju prinsessa ja muuta poikkitaiteellista

Arvatkaas mitä! Meidän Mailegin Todellinen prinsessa... josta mä niin olen tykännyt! Se 

on nyt KALJU!

Eikä mitenkään leikisti, vaan ihan aikuisten oikeesti!

Karu totuus paljastui minulle, kun eilen siivoiltiin tytön huonetta.

...ja tämän kun piti olla niitä "säilytetään lapsen lapsen lapsen lapsen lapsille" -leluja! 

Koska ilmeisimmin lapsella on tarve luoda jotain elämää suurempaa, 

vein sen sitten tänään läpi tihkusateen taidepläjäykseen Kajaanin Generaattorille. 

Siellä seikkailtiin ensin kiveksi muuttuneiden perunoiden parissa ja lopuksi tehtiin

omat kukkaset roskamateriaalia hyväksi käyttäen.

Valmiit tuotokset pääsevät Taidemuseoon oikein näytille :)

 

Pahoittelen epätarkkoja kuvia.

Kännykkä (jonka linssi on pahasti rikki) oli ainoa tallennusväline matkassa.

Niin upeita taideteoksia lasten käsissä kuitenkin syntyi, että pakkohan nämä oli tallentaa!

Kotona luomisen tuska purkautui vielä paperille...

...joka nyt koristaa jääkaapin ovea.

Niinkuin kelpotaide aina.

Toivoa sopii, että tämän jälkeen muut saamme pitää hiuksemme...

Keittiön syksy

Kyllästyin tänään lopullisesti keittiön pastellisävyihin (niinkuin käy joka ikinen syksy!) .

Samalla kun Vean kanssa tehtiin kevyttä viikkosiivousta, vaihdettiin keittiönkin ilmettä hiukan

syksyisemmäksi. Jouduin melkein sitomaan kädet selän taakse, etten jo kaivele hopeisia joulupalloja esille,

mutta tyydyin vain asettelemaan ne kaappiin sillälailla sopivasti käden ulottuville. 

Nyt lasketaan sitten päiviä... tunteja... minuutteja, milloin tapahtuu repsahdus :)

Nuo Iittalan kastehelmi sarjan tuikkukipot ovat kyllä tänä syksynä minun suosikit.

Tyttökin totesi kun päivittelin niiden kauneutta, että ovat ne hänestäkin kauniit silloin 

kun niissä kynttilä palaa, kun ne kimaltavat.

Lauantai-illan kunniaksi meillä herkuteltiin avocadosalaatilla ja lämpimillä riisipiirakoilla.

Myös juustotarjottimen kyhäilin pitkästäaikaa. 

Sinihomejuusto, NAM!

Tunnelmallista iltaa ja rentoa sunnuntaita kaikille teille ihanoille :)