Pihajuhlat elokuisessa illassa

Takana on touhukas viikonloppu "tupareiden" merkeissä. Oikeastaan kyse ei ollut ihan perinteisistä tupareista,vaan päätimme kutsua muutossa avustaneet ystävät myöhemmin kesällä syömään pienten puutarhajuhlien merkeissä. Olin muuton aikaan niin väsynyt itse muutosta, etten siinä tohinassa jaksanut porukkaa oikein kestitä, joten tämä tuntui hyvältä vaihtoehdolta kiittää kaikkia, jotka olivat ihan oikeasti korvaamattomana apuna itse muuttopäivänä ja loppusiivouksessa. 

Sää suosi meitä kerrankin, vaikka muuten onkin ollut jo aika sateista ja syksyn tuntua ilmassa. Ilta oli selkeä ja aurinkoinen, joten sitä istuttiin pihalla myöhään yöhön saakka. Vähän harmittaa etten ehtinyt oikein keskittyä kuvaamiseen, ja esimerkiksi ruuat jäivät lähes kokonaan kuvaamatta, mutta tärkeintä tietenkin oli, että kaikilla oli hauskaa ja juhlista jäi mukava muisto. 

Kesän jälkeen

Kääk mikä otsikko, mutta just tuolta tuntuu nyt! Ulkona on kylmä, tuulee ja vettä tulee vaakatasossa. Koulut alkoivat myös meidän kulmilla tänään ja kesästä tuntuu olevan jäljellä enää muisto vain, vaikka viime viikolla vielä lomailtiin. Olen ehdottomasti kesäihminen, ja yleensä syksyn alkaminen aiheuttaa minulle suurta eroahdistusta auringosta. Tänä syksynä mielen on kuitenkin vallannut enemmänkin ajatus siitä, että kun kesä loppuu, on Maken (joksi me vauva on toistaiseksi ristitty) ulkoistuminen tähän maailmaan jo aika lähellä. (Vaikkakin vielä niin kaukana, blääh!).

Välillä tuntuu, että aika menee todella nopeasti, ja ehditäänköhän me edes laittaa kaikkea valmiiksi ennen vauvan syntymää. Tämä on mulle neljäs vauva, joten ajatukset eivät ihan kaiken aikaa pyöri siinä onko pinnasängyn taustaseinä nyt oikean värinen tai onko sairaalakassi pakattu kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa... ihan vain varmuuden vuoksi. Jotain pieniä hankintoja olen kuitenkin tehnyt. Enimmäkseen kirpputoreilta. Marimekon  Pikkuruusu -kankaasta ommeltu tyynyliina oli ihana löytö. Sopii juuri meidän tulevalle pikkuruusulle. Brion vaaleanpunaisesta puuhelistimestä voittekin sitten päätellä, että komeasta nimestään huolimatta Make tulee todennäköisesti pelaamaan mimmiliigassa...

Kirppisten lisäksi virkkuukoukku on toinen juttu mihin olen viimeaikoina tarttunut. Pitääkin joku päivä vähän kuvailla, mitä olen tähän saakka saanut aikaiseksi. Siihen saakka voikaa hyvin ja jospa me vielä joku aurinkoinen päiväkin ennen syksyä saataisiin! 

Loma se vaan jatkuu...

Nyt kun kaikki sosiaalinen media tuntuu täyttyvän koulunsa aloittavien lasten kuvista ja ajankulua huokailevien vanhempien kirjoituksista, tuntuu vähän hassulta tehdä postausta kesälomareissusta. Meillä kuitenkin koulut alkavat vasta viikon päästä 16. päivä, mikä tuntuu aika hassulta ja myöhäiseltä ajankohdalta kun kaikki muut tuntuvat jo olevan koulussa. 

Alkuviikosta me tehtiin vielä kesäloman viimeinen kesäreissu Helsinkiin siskoni perheen luokse. Ilmat suosivat ja tunnelma oli vielä ihanan kesäinen! Paljon mietittiin mitä haluttaisiin nähdä tai kokea reissun aikana, mutta niin vaan perheen pienimmät saivat tahtonsa läpi ja lomasta muodostui perinteinen Korkeasaari-Linnanmäkikierros lauttamatkoineen ja hattaroineen. Mikäs siinä! Ainoa vain, että tällä mahalla vähän vähempikin kävely olisi riittänyt. :)

Korkeasaaressa meidät valloitti Amurin tiikeri, joka ei suostunut näyttämään pentujaan, mutta isä-tiikeri esittäytyi meille komeasti! Linnanmäellä kierrettiin vielä Sea Life, vaikka mietinkin olisiko lapsilla enää intoa kalojen katseluun, kun edellispäivänä oltiin nähty eläimiä laidasta laitaan. Turhaan epäilin! Kyllä jaksoi vielä merenalainen maailmakin kiinnostaa koko rahan edestä!

Kyllä nyt on hyvä hypätä taas arkeen! Varsinkin kun oma loma jatkuu... ja jatkuu... ja jatkuu... <3

Tiistain kuulumiset

Muutosta alkaa olla pian pari viikkoa, ja pikkuhiljaa myös tavarat alkavat löytää paikkaansa. Paljon on vielä purkamatta, mutta pahin laatikkosuma olohuoneen keskeltä on selätetty. On ollut aika haastavaa mahduttaa kaksi suunnilleen samankokoista taloutta saman katon alle, kun toinen on jo ennestään täyttänyt paikat kaikella tarpeellisella ja "tarpeellisella". Oman lisänsä kaikkeen tuo alati kasvava maha ja jatkuva helle (joka osittain myös taitaa mun kohdalla johtua kasvavasta mahasta)!!! Luojan kiitos mitään oikeita superhelteitä ole tänä kesänä vielä ollutkaan. Sopii minulle!

Yllättävän paljon on tavaraa taas vuosien varrella kertynytkin, ja mun hommana on ollut iltaisin hinnoitella tavaraa kirppikselle mahdollisimman reilulla kädellä. Lohduttavaa on, että kun hinnat ovat kohdillaan, niin halukkaita ostajia kyllä löytyy ja meille kesrtakaikkiaan mahtumattomat, joskin kivat esieet ovat saaneet uuden elämän jossain muualla. Tänään ehdittiin pistäytyä illalla vähän rentoutumassakin tyttöjen kanssa kesäteatterissa Sinkkolassa, jossa teatteri Traktori esitti totuttuun lyömättömään tyyliinsä tarinan kolmesta iloisesta rosvosta. Tykättiin koko perhe näytöksestä kovasti! Suosittelen kaikille Joensuulaisille ja täällä päin liikkuville lapsiperheille. 

Muuton  myötä olen taas alkanut innostua sisustamisesta uudella (taikka vanhalla) tavalla, ja öisin olenkin kahlannut läpi lemppariblogeja ja saanut niistä aivan valtavasti lisäpotkua ja inspiroivia ideoita. Nyt kun olen lomalla vauvan syntymään asti ja ties kuinka kauan siitä eteenpäin, niitä voisi olla aikaa myös toteuttaa. Ensin on kuitenkin saataa tavarat edes jonkinlaisille paikoilleen. Sittenhän niitä voi alkaa järjestelemään uudestaan! Vielä kun saan kameran kuntoon niin päästään näistä rakeisista kuvista.

Tavara kerrallaan

Otsikko kuvaa aika hyvin meidän koko alku vuotta, joka on eletty vähän niinkuin kahden asunnon loukussa. Jo pitkään on ollut tiedossa, että kesäkuussa kun eskari on loppunut ja kesäloma alkaa, me tytön kanssa päästään lopullisesti muuttamaan J:n luokse. Kahden paikan välillä ravaaminen on ollut välillä turhauttavaa, ja nyt sille alkaa loppu jo häämöttää! 

Omia pieniä tavaroita on tuotu talven mittaan ensin tavara, ja myöhemmin kassi kerrallaan. Tämän viikon aikana muuttivat lemmikkieläimet, ja nyt me sitten myös itse voidaan olla täällä uudessa kodissa lähes täysiaikaisesti. Lopullinen muuttorutistus jää vielä toteutettavaksi juhannuksen jälkeen. 

Olen niin onnellinen tästä pienestä uudesta kodista ja elämäntilanteesta, etten oikein osaa sitä sanoiksi pukea. Melkein viisi vuotta meni kerrostalon neljännessä kerroksessa, ja vaikka tämä tuleva koti ei mikään hulppea omakotitalo olekkaan, niin olen ihan hirvittävän iloinen jokaisesta pienestä marjapensaasta, kukkaistutuksesta sekä tietysti kahdesta ikiomasta omenapuusta, jotka pihaamme koristavat. Uskomatonta, että meidän takaovesta pääsee taas suoraan ulos pienelle takapihalle. <3

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! 

Huomenna pitäisi olla taas ihanan aurinkoinen pihapäivä <3

Mitä opelle lahjaksi?

Taas ollaan siinä pisteessä toukokuuta, että viimeistään nyt iskee paniikki siitä, mitä lahjaksi opettajalle! ... tai parhaassa tapauksessa useammille opettajille, joita keskiverto päiväkotiryhmässäkin on ainakin kolme. Itse täytyy myöntää, että olen ollut näissä opettajien muistamisissa ihan toivottoman huono! Toisaalta itse olen opettajana saanut monenmoisia muistamisia, jotka kyllä ilahduttavat ja lämmittävät mieltä, vaikken missään tapauksessa pidä niitä välttämättöminä. Kiitoksen voi ilmaista niin monella tapaa.

Oman kokemukseni mukaan lahjan tai "muistamisen", niinkuin mielummin näistä kevään lahjomisista nimitystä käytän, ei tarvitse olla hinnaltansa pilviä hipova. Täytyykin sanoa, että vanhemmat ovat ihan uskomattomia virtuooseja keksiessään mitä loistavampia ideoita millä muistaa opettajaa. Tässäpä esimerkiksi kiva vinkki: tarvikkeet kesäiseen drinkkiin.

Viime kesien hittimuki on yleistynyt niin, että sitä saa jo ihan tavallisista marketeista kohtuulliseen hintaan. Tämän kesäisen drinkkilasin täytteeksi oli valikoitu tuoretta inkivääriä, lime, sekä ananaskirsikoita. Mielestäni tosi ihana idea!

Meillä lahjan keksimisen kanssa tuli taas perinteisesti kiire. Ensimmäiseksi kesästä, rennosta sellaisesta tuli mieleen rantasauna. Niinpä meidän päikkärinopet saavat tänä vuonna jokainen omat saunatuoksut, joiden myötä toivotamme rentoa ja lämmintä kesää! Vaikka lahja ei nyt ehkä ole omaperäisimmästä päästä, oli ihana seurata kuinka meidän eskari halusi tehdä kortit jokaiselle neljälle opettajalle ja hoitajalle itse ja suurella sydämellä!

Millaisia muistamisia te olette opeille keksineet? Vai pitääkö opea ylipäänsä muistaa? Olisi kiva kuulla hyviä ideoita vastaisuuden varalle! Huomenna heti aamusta on suuntana eskarin kevätjuhla. Täytynee pakata nenäliinoja mukaan...

Frida-neiti 1-vuotta

Tänään on ollut taas syytä juhlaan. Frida, alias Riitu, Ritva, Viida on jo kokonaisen yhden vuoden vanha! Kypsä järki ei vielä paljon päätä pakota ja näyttelytuomarin sanoin, pentumaisen iloinen luonne näkyy aina liikkeitä myöten! 

Sankarille tarjottiin perinteinen maksalaatikkokakku nakkikynttilällä (huomaa juusto-liekki) joka oli J:n käsialaa. Kuvan nappaaminen ennen nakin hotkaisua vaati sankarilta piinkovia hermoja ja yksivuotiaan malttia!

Juhlallisuudet olivat nopeat, mutta kiihkeät!

Paljon onnea myös sisaruksille Jadelle, Roselle, Rudille ja Villelle!

Terkut tietysti myös äiti Hertalle ja Oodi-iskälle!

<3