sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Terveen merkki ja vähän paljon rehellistä tilitystä...

Eilinen karkkihoito taisi tepsiä; tänään on ollut jo paljon parempi päivä.
Sen tietää mm. siitä, että heräämisen jälkeen ei jaksa vain olla ja levätä, vaikka toisaalta tietää, että
nyt jos koskaan pitäisi malttaa olla rauhassa. On uskomatonta miten kolmen lapsen ja 
kahden kissan kanssa paikat alkavat kahdessa päivässä muistuttaa kaatopaikkaa! 
Niinpä löysin itseni heilumassa hikipäässä imurin kanssa ja siinä samassa tuli vähän 
siirreltyä tavaroita paikasta toiseen. Nyt istun sitten sormet ja varpaat ristissä ja toivon,
ettei flunssa suutu pienestä ympäristön kohennuksesta.



Vuokra-asunnon sisustaminen ja laittaminen itselle mieleiseksi ilman rahaa on 
kohtalaisen haastavaa! Olenkin tänään 
pohtinut blogin alkuaikoja jotka (uskomatonta kyllä) juontavat juurensa jonnekin viiden vuoden taakse.
Asutimme silloin koko perheenä pientä puutaloa, jota rakastin kovasti!



Tykkäsin sisustaa ja väkerrellä kaikenlaista. Kun jouduimme työn takia muuttamaan 
toiselle paikkakunnalle, alkoi projekti "unelmatalon metsästys". Se oli stressaavaa aikaa,
monella tavalla! 

Unelman etsiminen päättyi lopulta avioeroon ja jonkinlaiseen henkilökohtaiseen konkurssiin
elämän useilla eri osa-alueilla. En ole asiasta kovin blogissa kertoillut, mutta viimeiset 
vuodet ovat olleet henkisesti äärimmäisen raskasta aikaa!
Välillä olen miettinyt kuinka ihmiset ylipäänsä voivat selvitä tällaisista 
asioista hengissä?

Tänään tavaroita kannellessani ja katsellessani ympärilleni mietin, kuinka kaukana kaikki on
siitä, mistä joskus unelmoin. Silti lopultakin näiden vuosien jälkeen voin sanoa,
että olen onnellinen! Ehkäpä tasapainoisempi kuin koskaan.

Tapetit on väärän väriset ja vuokra-asunnostamme puuttuu suunnilleen kaikki
mistä joskus haaveilin, mutta vihdoin näiden vuosien jälkeen sisältä on alkanut nousta 
uusia haaveita. Tällä kertaa aika nöyriä sellaisia.

Niinpä päätin iloita tänään siitä mitä minulla on, ja antaa tilaa pitkästä aikaa myös haaveille. 



Suloista sunnuntaita <3

Ps. Arvontaan voi vielä osallistua tämän ja huomisen päivän ajan



8 kommenttia:

  1. Samoja kokemuksia, ainoa positiivinen asia tuntui välillä olevan se, että valveilla ollessa tunsi olevansa elossa, kun "sattui". Mutta vähitellen, askel kerrallaan ihminen toipuu ja tulee vahvemmaksi, kuin ennen. Ja onnellisemmaksi, koska pienetkin onnen rippeet ovat taas arvokkaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... monella tapaa elämä muokkaa arvoja ja asenteita kun antautuu muokattavaksi :) Kipeää se tekee, mutta toisaalta ei taida olla "oikotietä onneen" :)
      Kiva kun jätit viestiä!

      Poista
  2. Ihanan rehellisesti ja kaunistelematta kerrottu. Se on jotenkin vaikeaa kun joutuu tunnustamaan itselle ja kyselijöille "hiiri se kissalle takkia ompeli"-tyyliin, että ei tullut takkia eikä edes liiviä...
    Mutta mikä loppujen lopuksi on tärkeintä: omat lapset ja terveys, kliseistä mutta totta. Kyllä se vuokra-asuntokin on koti ja siellä asuu monesti onnellisempi perhe mitä 300 000 euron "omassa" lainarahalla hankitussa talossa, jossa vanhemmat on stressaantuneet hulluuden partaalle joka tilin välissä.

    Mukavaa viikkoa toivottaa vuokralla asuvan perheen aika onnellinen äiti :

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi :) Niin... se on vaikeaa, mutta toisaalta myös vapauttavaa... ja miksipä sitä ei tunnustaisi, koska elämän "katastrofit" voivat kohdata ihan jokaista. Omasta tahdosta riippumatta. Näen rikkautena sen, että olen elämässä kokenut myös sen "ei niin kivan puolen" vaikken ajattelekaan, että vain kärsimys jalostaa :D

      Aina lisääntyvää onnea sinulle toivotan!!!

      Poista
  3. Edellisessa blogissasi seurasin unelmiesi talon etsintaa ja uuden blogin myota "hukkasin"sinut.
    Myohemmin lukiessani elamastasi tulin surulliseksi kaikesta tapahtuneesta.Toivon,etta ajan myota kaikki helpottuu ja saat vain muistella tata vaikeaa aikaa.
    Mekin asutaan vuokra-asunnossa.Kerran minulle joku sanoi,etta ei vuokra-asuntoa kannata sisustaa ja sinne ostaa mitaan uutta.Kysyin,etta jos asuisin koko elamani vuokralla,enko saisi sisustaa itselleni mieleista kotia?
    Joten vuokra-asuntomme on meidan ihana koti ja asumme siina onnellisina.....
    Lisay Pieni Oliivipuu-blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että löysit tänne! Toki minä sinut muistan :)

      Kyllä toki kotia saa ja pitää laittaa! Tällä hetkellä siihen ei vain oikein ole mahdollisuuksia suuremmassa mittakaavassa. On kuitenkin ihanaa huomata miten pienet asiat tekevät myös arjesta juhlaa. Isompia muutoksia en ole tähän kotiin (ainakaan vielä) alkanut suunnittelemaan. Pinnat oli uusittu juuri ennen meidän muuttoa, joten olisi sääli alkaa niitä heti muuttamaan vaikka eivät ihan mieleiset olekaan.

      Poista
  4. Jos joku on varmaa, niin se ettei tätä elämää voi käsikirjoittaa...mutta jos vaikeudet osaa kääntää voitoksi, on todella rikas ihminen :)

    Kuten itsekin viikon takaisessa blogipäivityksessä pohdin, niin itse olen ollut onnellisin silloin, kun minulla on ollut kaikkein vähiten maallista pääomaa ja päinvastoin. Omistaminen tuo vastuuta, kuten Pikku Myykin sanoi: "Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan."

    Minua ei haittaisi yhtään ajatus, että asuisin jossain vuokralla, oikean kodin tekevät aivan muut seikat kuin asuntolainan lyhennykset :)

    Tsemppiä jatkoon, kyllä se elämä kantaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Pikku Myy on kyllä ihan mahdottoman viisas!!!

      Tuosta taisi justiinsa tulla mun motto :D

      Poista

Kamalan ihanaa jos jätät merkin käynnistäsi :) Kommentit ilahduttavat aina!
Kiitos!