keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Äidin tyttö

Joskus iltaisin mietin, millainen mahtaa tulla tytöstä, joka kasvaa äitinsä kanssa...


Olen aina arvostanut ehjää ydinperhettä. 
Nyt itse elän jotain, mikä ei sitä ole. 

Kaiken tämän keskellä koitan kasvattaa tyttärestäni tasapainoista, itseään kunnioittavaa naista. 
Me vaihdetaan renkaat ja tehdään "miesten hommat" yhdessä.

Samoin hän imee kuin pesusieni vaikutteet myös kodin laittamisesta ja siitä, että ihailen itse kauneutta.
Alemmassa kuvassa meidän viisivuotiaan "somistama" iltapalapöytä olohuoneessa.


Joskus pari viikkoa sitten tyttö totesi autossa ajaessamme, että "Äiti, me tarvittaisiin meidän perheeseen sellainen isi, joka ei koskaan haluaisi meistä erota".

Menin aikalailla sanattomaksi. Luulin, että me oltiin pärjätty hyvin.
Että se, että vaihtaa kesärenkaat, riittää.


12 kommenttia:

  1. Voi pientä <3
    Tuollasesta sen näkee, miten ne pienetkin aivot raksuttavat. Ja lujaa.... Ja aina ei tiedä, mitä kaikkea siellä pienessä päässä liikkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, jotenkin kommentti oli aika yllättävä. En ole kauheasti surkutellut meidän kahdestaan oloa enkä tietääkseni lapsen kuullen haaveillut miehestä talouteen :D Olin jotenkin ajatellut, että se, että arki sujuu ja oma isi on olemassa vahvasti tytön elämässä riittää... Mutta ilmeisesti pitäs vielä joku "ottoisä" tähän saada :D

      Poista
  2. Tossahan on meidän iltapala..joka ilta.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Voi teitä onnellisia! Mä oon kyllä niin laiska, etten joka ilta jaksa pilkkoa! :D

      Poista
  3. Voimia sinulle! ♥ Asiat järjestyy kyllä! ♥ Ihana-ihana tyttö ... ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei täällä hätää ole :) Asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella...

      Poista
  4. Hei! Vuosia sitten lähetin sinulle sähköpostia eroon liittyen, et varmaan muista. Mutta ihan samoja asioita käsittelen edelleen kuin sinäkin. Riitääkö kesärenkaiden vaihto :) Itse ajattelen, että me pärjätään lasten kanssa hyvin mutta monesti olen törmännyt siihen, että lapset kaipaavat kuitenkin sitä miestäkin taloon:) Joten tsemppiä meille kummallekin tämän arjen pyörittämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei muistan! Mutta suoraan sanoen en muista oliko mulla voimavaroja vastata siihen... AIka veitsenterällä mentiin silloin... Viestisi kuitenkin lämmitti mieltä <3 Ihanaa, että olet vielä siellä, ja jätit kommenttia! Kaikkea hyvää sinun arkeesi myös! Kiva kuulla, että jollakin muullakin on sama tilanne ;)

      Poista
    2. Vastasit sinä ja viesti on tallessa vieläkin :) Olimme eronneet hyvin samoihin aikoihin ja tuntuu, että samat unelmat ja haaveet vedettiin alas kuin sinullakin. Siksi juuri blogiasi luenkin, kun tuntuu, että asiat menevät ihan samalla lailla kuin minullakin. Paljon olen blogistasi saanut lohtua ja hyvää mieltä sillä niinhän se on, että arjessä kuitenkin on paljon jo ilon asioitakin ja huomaan myös kauneuden ympärilläni vihdoinkin. Omaa kotia on ihana laittaa lasten kanssa vaikka kyllähän se yksinäisyys joskus vielä nurkkiin hiipii... Ihanaa kevättä ja lämpöistä kesää sinulle ja lapsillesi <3

      Poista
  5. Suloinen kommentti tytöltä. Kyllähän lapset noita asioita pohtii ja hyvä, että puhuvat ääneenkin. Mietin onkokaan sellaista täydellistä perhettä. Joistakin puuttuu toinen vanhempi, toisista sisarukset tai heitä on "liikaa", mikähän olisi täydellinen ikäerokaan? Entä jos on vanhemmat yhdessä, mutta riitelevät tai toinen paljon poissa. Tai sitten ovat liian täydellisiä, mikä tuo lapsille paineita. Tehdään siis parhaamme sillä mitä meille on annettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Sari ihan oikeassa! Elämä on AINA epätäydellistä. Riittää, että tekee parhaansa! Pitää olla armollinen myös itselleen. Kaikilla kai meillä on jokin lapsuuden "trauma". Myöhemmin se voi kääntyä myös vahvuudeksi. Kiitos kommentistasi ja mukavaa kevään jatkoa sinne myös!

      Poista
  6. En tiedä, hävisikö mun kommentti johonkin matkalla.. :-) Mutta toivottelen oikein mukavaa kevään jatkoa, lasten suusta se "totuus" tulee.

    Terv. Ansku, lukija joka oli jo kerran hävittänyt tän sun ihanan blogin.

    VastaaPoista

Kamalan ihanaa jos jätät merkin käynnistäsi :) Kommentit ilahduttavat aina!
Kiitos!