Pöydän uusi pinta

Pitkästä aikaa taas sisustukseen ja tuunaamiseen liittyvää juttua! Pilvisenä kesäpäivänä on aikaa tutustua vaikkapa Jeanne d' Arc living Vintage Paint - maaleihin. Meillä on ollut jo vuosikaudet House Doctorin pöytä, joka on toiminut milloin työpöytänä, milloin muussa käytössä, mutta kun muutin kerrostaloon tyttären kanssa, siitä tuli meille ruokapöytä. Ruokapöydän pitää ehdottomasti olla mielestäni valkea, ja niinpä aina tasaisin väliajoin olen mietiskellyt pöydän maalaamista. Intialainen puulevy on kuitenkin ollut itsessään niin kaunis, etten ole raaskinut sitä maalilla peittää.

Eilen kuitenkin vihdoin tartuin Sarustiikassa käydessäni kalkkimaalipurkkiin ja päätin kokeilla sitä ruokapöydän maalaamiseen. Päivä on mennytkin kivasti pintoja sutiessa. Maali on ihanaa! Myyjä lupaili puolen tunnin kuivamisaikoja maalauskertojen välillä, mutta kyllä tässä kolmessa kerroksessa on useampi tunti vierähtänyt. Lopputulos kuitenkin ratkaisee :)

Maali jää täysin mattapintaiseksi ja "kalkkiseksi", ja siksi käyttöesine vaatii päälleen vielä useamman kerroksen vahaa, jotta pinnasta saadaan kosteutta paremmin kestävä. Nähtäväksi jää, kuinka arka pinta on ruokapöytäkäytössä. 

Sävynä Natural White

Kolme kerrosta maalia riittänee, mutta ilta kuluu varmasti rattoisasti vahatessa. Myyjä muuten lupaili maalin pysyvän kaikilla pinnoilla. Jopa kankaalla! Maalin ja vahan avulla vanhan tuolin kangasosiin oli tehty pintakäsittely, joka muistutti nahkajäljitelmää. Nyt vain sitten miettimään mitä tuolla loppupurkilla tekisi :)

Punkkisota

No olisihan se pitänyt arvata, että kirmailu kesäisessä ruohikossa  päättyy taisteluun punkkeja vastaan ennemmin tai myöhemmin! Aamulla luulin lapsen tallanneen ylisuureen ylikypsään mustikkaan olohuoneen lattialla, mutta kun hieraisin aamurähmäisiä silmiäni, paljastuikin tuon kirjaimellisesti räjähtäneen  mustikan alta useampi pari yhäkin sätkiviä jalkoja. Kyllä, se oli PUNKKI!!! Vieläpä ilmeisimmin hyvin syönyt, joka oli ateriointinsa lopuksi irroittanut itsensä uhrista, taikka tullut väkivalloin irti revityksi uhrinsa toimesta, mutta siinä se sätki sisukset pihalla ja karmeana! 

Ja minä tottavie vihaan punkkeja! Neuroottisena kävin ensin läpi itseni, sitten tytön ja lopulta kaikki kotieläimet. Todennäköisin uhrihan oli koiranpentu, mutta tiheän tumman kiharakarvan seasta puremajälki tuntui mahdottomalta löytää. Löytämättä se olisi varmasti jäänytkin, ellei puremakohdassa (tai ainakin oletetussa sellaisessa) olisi nyt mojovaa pattia. Patin läheisyydestä löytyi myös toinen onnen onkija, joka Luojankiitos oli vasta ehtinyt kiinnittyä. Kovin oli laihaa poikaa vielä siinä vaiheessa, ja kun keräsin rohkeuteni, niin laihaksi pojaksi jäi!

Meidän ostoslistalla on huomenna punkkipanta! Vieläkin puistattaa. Ovat kuulema rannikolla lapsillakin arkipäivää, mutta nämä olivat tarpeeksi meidän perheeseen. Se, ettei koira nuku sängyssä oli hyvä valinta! Ja nyt me saatiin lisää tahtoa pysyä siinä päätöksessä, vaikka tuo norppaa imitoiva vesipeto onkin niin kainaloon rutistettavan suloinen <3

Kesää etsimässä

Tiedättekö sen ilmiön, kun vasta vauvan saanut äiti ei muusta puhukaan kuin siitä pienestä kääröstä joka mullisti elämän ja siitä, millaista kakkaa se suoltaa milloinkin tulemaan... Naurattaahan se, ja ärsyttääkin, mutta olo on tällä hetkellä juurikin sen kaltainen! Tänään tehtiin ensimäinen retki harjulle. Aurinkokin suostui hetken meidän menoa vilkaisemaan, vaikka muuten nämä kesäsäät ovat olleet aivan ala-arvoiset, kuten vaatetuksesta näkyy! 

Alkumatkan lapsi valitti, että on kylmä. Oikeasti! Välikausihaalarissa! Onneksi juoksu ja paikoitellen pilkahdellut aurinko tekivät tehtävänsä. Rusketuksesta (HUOH!) näillä leveyksillä on kuitenkin turha haaveilla... Ehkä sitten ensi kesänä.

Frida tuli taloon

Terkut täältä mammalomalta! Meidän arki koostuu nyt vauvan tuoksusta, pahalle haisevasta ruuasta ja pissilenkeistä. Sydämemme on valloittanut kahdeksan viikkoa vanha Frida-neiti joka kotiutui meille sunnuntaina. Voi kuinka paljon me jo neitiä rakastetaan! Koira tuntuu alun tutustelujen jälkeen tosi omalta! Me on tehty hyvä valinta!

Frida on Espanjanvesikoira ja kasvaa lopulta keskikokoiseksi. Olen aivan hurmaantunut rodun iloisesta, avoimesta luonteesta ja nyt jo pienen pennun kanssa sujuvat surutta monenlaiset menot. Tänään aamulla me tytöt startattiin aamu kampaajalta, jossa mammaa kammattiin ja pikkutytöt saivat muuten hyvää kohtelua osakseen. Frida pentumaiseen tapaan lähinnä nukkui onnensa ohi. Mutta mikäpä siinä nukkuessa kun on niin komeat kiharat ja kaunis väri omasta takaa ;) 

Loppupäivä taitaakin sit mennä voimia keräillessä. Vauvat kun väsyy niin helposti. Täytyy myöntää, että tämä lapsentahtinen elämä vie voimia itse kultakin ja allekirjottanutkin on taas oppinut arvostamaan päiväunia.

Mukavaa viikkoa mussukat ja Fridalta pusu!

Hiljaisia heinäpäitä

Vielä yksi postaus meidän kuusamonreissulta! Koittakaa kestää :)
Sitten päästäänkin seuraavaan aiheeseen...

Jossain siinä Paltamon ja Kuusamon välillä (juu, en ajanut autoa enkä lukenut karttaa, vaan piirtelin pikkutyttöjen kanssa takapenkillä karhuja) sijaitsee taideteos "Hiljainen kansa". Heinäpäiden välittömässä läheisyydessä on myös muutama heinälato ja pikkuinen kahvio, josta matkaaja voi ostaa muurinpohjaletun ja kahvit kulkiessaan. Koko paikka oli mielestäni aika kivasti loppuun asti ajatuksella toteutettu, vaikka pikkusievä olikin. Erityisen vaikutuksen tekivät pärelautaset ja pahviset kahvimukit, jotka kuitenkin tarjoiltiin puusta veistetystä telineestä, lusikkana tietysti risu! Kattaus sopi loistavasti paikan tunnelmaan.

Ainoa miinustekijä oli se, että itsekin muurinpohjalettuja paistaneena me siskon kanssa hoksattiin heti, että letun koko oli tuskin puolet sellaisesta ihan oikeasta, KUNNON kotitekoisesta muurinpohjaletusta... Noh, siinä kohti pelasivat säästöä, mutta muuten oikein kiva paikka pysähtyä kesälomareissulla!

Ja olihan se mahtavata tökätä karttaan neula että ollaan Joensuusta ;)

Peto on irti

Ulkona jylisee kesän ihan eka oikeasti kohdalle sattunut ukkonen, josta saatiin muutama pisara niskaamme, kun käytin äsken pyöräilemässä jätskit lähikioskilta kesäloman alun kunniaksi. Mulla on edelleen opintoja roikkumassa ja esseetä & gradua pitäisi puskea tässä kesälläkin, mutta lapsista pienimmällä koitti tänään vapaus päivähoidon arjesta kera mansikoiden ja kirsikoiden. Oikeasti sille hoidolle olisi ollut tarvetta että saisin näitä hommia tehtyä tehokkaammin, mutta en vain voi ajatella sitä vaihtoehtoa, että lapsi joutuisi olemaan kesän ilman lomaa. Lapsuuden kesät kun ovat sitä ihmisen parasta aikaa!

Lupailin lisäkuvia meidän loman varaslähdöstä viime viikolta. Kuusamoon mennessä pysähdyimme suurpetokeskukseen, jossa asustaa mm. televisiosta tuttu Juuso-karhu. Näissä eläinkohteissa minä taidan itse olla aina innokkaampi kuin lapset. Tosin kyllä riitti lapsillekin ihmeteltävää kun karhu pussasi opasta poskelle, jakoi saman karkin suusta suuhun ja taitavasti napsi porkkanan jalkapöydältä. Vanhempani olivat vierailleet keskuksessa aikaisemminkin, ja heidän mukaansa esitys jäi varsin köykäiseksi, kun itse karhujen isäntä, Sulo ei ollut paikalla. Meille muille riitti kyllä ihmeteltävää. Oikein hyvä vaihtoehto perinteiselle eläintarhalle jossa eläimet usein makaavat vain apaattisina paikoillaan. 

Pusukuvassa komeilee itse Juuso, ja porkkanaa sievästi jalan päältä syö Juuson äiti Tessu. Suurpetukeskuksessa päästiin tutustumaan myös koirasusiin ja ilveksiin. Ketut olivat ketkulla päällä eivätkä oikein suostuneet näytille.

Koirasuden koiramaisesta ulkomuodosta huolimatta sen herkkujen napsinta oli sen verran määrätietoista, että mielummin melkein olisin karhun kanssa samaan koppiin ängennyt... jos olisi ollut pakko. Vaikka koiraihminen olenkin :)

Kaikenkaikkiaan hienoja suomalaisia petoja!

Antti Tuisku jää heittämällä toiseksi ;)

Karhunkierroksella

Juhannus tuli ja meni rattoisassa seurassa, eikä siitä tänne blogiin tällä kertaa tämän enempää, kuin että olipahan ehkä hauskin juhannus ikinä! Hauska juhannus jatkui pika pyykinpesu-pakkaus-mahatauti -pyrähdyksellä kotona ja reissulla Kuusamoon. Oltiin kevättalvella ostettu siskon perheen kanssa isälle ja äidille 60-vuotislahjaksi mökki & vaellusloma Kuusamosta. Tarkoitus oli koota koko perhe lapsenlapsineen kahteen mökkiin ja siitä käsin tehdä kolmen sukupolven voimin pieni karhunkierros päivävaelluksena. Suunnitelma oli hyvä ja se toteutui vetisestä kesäsäästä huolimatta!

Itse en koskaan ole ollut mikään varsinainen eräilijä, ja hiukan mietitytti kuinka reissusta selviän, meidän 6-vuotiaasta puhumattakaan. Huoli osoittautui kuitenkin täysin turhaksi ainakin kuusivuotiaan osalta. Neiti tarpoi tuon pienen karhunkierroksen 12 kilometriä + siitymät 3 km iloisesti rallatellen. Niin me vain selätettiin pieni karhunkierros porukalla jonka ikäjakauma oli 6-60 vuotta. Mukaan tarttui mahtava määrä ihania muistoja! Äiti totesi reissun jälkeen, että jokaisen lapsen pitäisi ostaa vanhemmilleen tällainen vaelluskokemus lastenlasten ja perheen kanssa. 

Vaellusreissujen lisäksi me käytiin myös suurpetokeskuksessa ja hiljaista kansaa moikkaamassa. Laittelen noista reissuista kuvia myöhemmin. Nyt pitää suunnata iltapalalle. Luvassa myös uuden perheenjäsenen esittely piakkoin ;) Ei käy ainakaan aika pitkäksi!