Näytetään tekstit, joissa on tunniste Minä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Minä. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. marraskuuta 2013

Tulossa viileä kesä

Meillä on töissä sellainen (työskentelen siis tällä hetkellä lastentarhanopena) perinne, että jokaisen ryhmän
aikuiset järjestävät vuoronperään kerran kuukaudessa toisille virkistäytymisillan.
Meidän ryhmän vuoro oli nyt marraskuussa ja me päätettiin tilata päiväkodille KAO:lta 
viimeisen vuoden stylisti -opiskelijat tekemään meille värianalyyseja.

En itse ollut koskaan sellaista teettänyt, joten oli tosi mielenkiintoista nähdä miten eri värit muuttivat
kasvojen ilmettä, sävyä ja ihan koko olemusta. 
Minun "tuomioni" oli viileä kesä, jonka kuulema kannattaa kokeilla myös talven värejä.
Itse olin vähän uumoillut kevättä, koska ihotyypiltäni rusketun helposti, toisin kuin kesä tyypillisimmin,
mutta myönnettävä se oli, että vaaleat, kylmät, jopa hiukan hailakat värit sopivat yllättävän hyvin.

Kesä on väreiltään jopa "hailakka" ja koostuu kylmistä, murretuista, sinipohjaisista ja "puuterisista" sävyistä. Hiukan yllätyin että ne herkät ja hempeät sävyt sopivat minulle parhaiten.
Sitten tietysti suomenlipun sininen, joka ihan uskomattoman tehokkaasti häivytti tummat silmänaluset.






Hmmm... täytynee alkaa katselemaan tuota vaatekaapin sisältöä uusin silmin ja 
etsiä inspiraatiota vaikka näiltä tunnetuilta kesätyypeiltä:

Sharon Stone, Michelle Pfeiffer, Reese Witherspoon ja Gwyneth Paltrow



Mukavaa viikkoa kaikille teille <3

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Mummopäivä

Onnea on omistaa mummo <3
Meillä minulle lajinsa viimeinen.


Mummo, mumtski, mummeli, isomummo, moottorisänkymummo...
Rakkaalla mummolla on monta nimeä!


Tänään meillon mummopäivä!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Who I am?

Tämä blogi kertoo siitä, mistä en koskaan haaveillut. Piti tulla ikuisesti onnellinen perhe, viisi lasta, koira, iso omakotitalo viime vuosisadalta ja kaunis, harmooninen elämä. Tulikin lapsia kolme, avioero, kerrostalokolmio, jossa eniten pitäisi harmittaa kaikki... koirankaan selkä ei kestänyt portaita ja se sai uuden kodin mummolasta (mäyräkoira, pitkä selkä, liian monta porrasta...you know).

Tuli elämä, ja näytti mikä on tärkeää... Siitä elämänhalusta ja uudesta alusta syntyi ajatus myös uudesta blogista. Blogista, jossa unelmista ei tullutkaan totta, mutta jossa joka päivä eletään silti unelmaa... Sellaista ihmisen kokoista. Ehkä pientä, mutta tärkeää. Loppupelissä elämän ilo ja onni on niin pienissä asioissa, eikä vähiten asenteessa. 

Näillä ajatuksilla haluan avata tämän elämäni luvun ja ihan aluksi esitellä itseni... Unohtaen sen, mitä olen saanut aikaan, tai mitä en koskaan saavuttanut. Tällainen on Viivu, nainen kaiken takana:














Ja ennen kaikkea...

 

Käy katsomassa millainen sinä olet... osoitteessa
 http://andthatswhoiam.tumblr.com/