Meillä oli Joensuussa tänään "virallinen" joulunavaus kaupunkikeskustassa. Tuntuipa hyvältä osallistua tähän perinteiseen menoon pitkästä aikaa kuuden vuoden tauon jälkeen! Aikanaan kun pojat olivat pieniä, oltiin aina paikalla koko perheenä. Väliin mahtuivat Kajaanissa vietetyt vuodet, ja nyt oltiin sitten tyttären kanssa kahdestaan katsomassa kun jouluvalot syttyivät, padat roihusivat, pukki piti puheitansa ja ihmiset olivat joulutuulella. Perinteinen ilotulitus jäi harmillisesti enimmäkseen sumupilvien taakse, mutta tyttö tuumasi, että näkyi justiinsa ihan sopivan verran! Enempi olisi ollut varmasti sitten jo liian hurjaa ;)
Täytyy myöntää, että ihan pieni haikeus iski puseron sisään kun katseli paikalle saapuneita onnellisen näköisiä perheitä. Voin vain kuvitella miltä tuntuu yksinäisen joulu. Minulla kun on sentään tämä pieni perheeni johon kuuluvat lapset <3
Hulinan keskeltä olikin sitten kiva tulla kotiin keittelemään glögiä ja syömään viikonlopulta jääneitä herkkuja.
Tsemppiä ensi viikkoon!
