Perjantai-illan tunnelmaa

Viikot hurahtavat ohi ihan hirmuista vauhtia. Lumi on saatu maahan ja päivät ovat pirteitä pakkaspäiviä. Väkisinkin joulu alkaa hiipiä mieleen ja vallata myös kotia pikkuhiljaa. Hyvällä omallatunnolla meinaan nauttia tästä alusajasta, koska varsinainen joulu vietetään taas Etelä-Suomessa, joten kovin pitkäksi ei tämä kotona tunnelmointi muodostu kuitenkaan. Kokemuksesta tiedän, että aina se tuntuu menevän liian nopeaan!

Joulutunnelman virittely alkaa aika usein keittiöstä, jonne yllätys yllätys kaipasin jo jotain punaista! Kuvausassistentti vain on hiukan liian innokas näiden muutosten ja koristuksien perään. Myös kameranauhaan hyppiminen on sen yksi lempiharrastuksista. Täytyy sanoa, etten vielä koskaan ole tavannut NÄIN villiä kissaa! Kynttilöitä poltellaankin tänä syksynä vain silloin kun pieni on untenmailla... :)

Leppoisaa viikonloppua! 

Meillä on huomenna tarkoitus matkata muumien kanssa Rivieralle.

Oletteko käyneet katsomassa?

Mitä tykkäsitte?

Patalaiska sunnuntai

Meillä alkoi syysloma ja oleillaan koko viikko kotosalla lasten kanssa. Ihanaa kun saatiin pojatkin meille oikein pitkän kaavan mukaan! Miten se onkin niin, että ihan tavallinen, arkinen elämä ilman kiirettä tai velvollisuuksia voi tuntua niin luksukselta. Aamulla ei tarvitse lähteä mihinkään eikä myöhästytä mistään. On aikaa leipoa vaikka joka päivä tuoreet sämpylät iltapalalle ja tunnelmoida kynttilän valossa.

Fiilistely on tarttunut myös lapsiin ja ajatukset karkasivat jo kauaksi jouluun kun Sulo-herra sai tonttulakin päähänsä nuorimaisen toimesta. Rennon letkeällä tonttumaisuudellaan kissa muistutti minua jo hyvän aikaa ennen jouluhössötyksen alkua siitä, että jospa tänä jouluna otettaisiin ihan rennosti ja löysin rantein. Parhaat asiat elämässä ovat kuitenkin ilmaisia!

Rennon letkeää sunnuntai-iltaa lomalla tai ilman ;)

Vauva tuli taloon

Hejssan! Tämä viikko on mennyt ihan vauvahuuruissa. Tavallista arkea on sulostuttanut pieni suloinen kissanpentu, joka lopulta itsepintaisen luonteensa mukaan Sisuksi ristittiin :) Sisukkaasti Sisu on ajanut itsensä sisään meidän perheeseen, ja vanhemman kollin suosioon. 

Syksyn näin pimentyessä on perheen kissaluku taas täysi <3 

Helpotus on suuri, kun yhden epäonnistumisen jälkeen kyllä jännitin, kuinka Sulon ja uuden tulokkaan yhteiselo lopulta alkaa sujumaan. Nyt näyttää hyvältä!

Mukavaa viikonloppua!

Catwalk

Meidän catwalk odottaa jo innokkaana uutta tassuttelijaa... En ole blogin puolella tainnut kovin kissoista kirjoittaakkaan, mutta muuton yhteydessä jouduimme luopumaan Tamista, mustasta tyttökissasta, joka ei vain enää tullut toimeen tuon meidän kollin kanssa, vaan alkoi pissailemaan minne sattuu (Voitte olla varmoja, että kaikki keinot kokeiltiin! Huoh!). Tami sai Kainuun kissanystävien kautta uuden kodin, jossa saa olla ainoana kissana, mutta kokoajan on tuntunut, että jotain puuttuu.

Niinpä me on nyt kesä oltu "raskaana" ja viikon päästä tänne kotiutuu pikkuinen poikapentu <3 Mieli on malttamaton! Sulo on vielä täysin pahaa aavistamaton asiasta ja nauttii catwalkin antimista koko leveydellään... Saapas nähdä kuinka se ottaa vastaan uuden perheenjäsenen. Kokemuksia?

Sulo catwalkilla...

Mukavaa torstai-iltaa ystävät!

Tässä vielä muutama muistelokuva Sulon pentuajoilta.
Näitä kun katselee niin tekisi mieli hakea poju kotiin rutisteltavaksi samantien :)

Arkinen viikko

Heippa pitkästä aikaa! Tän enempää perus viikko ei varmaan voisi ollakaan, ja niinpä ei ole tullut juurikaan kirjoiteltua saatika sitten räpsittyä kuvia tiskivuorista, harakanvarpaiden täyttämistä muistiinpanovihkoista taikka läpimäristä kurahousuista kun tuolla sateessa on painettu päiväkotiin ja takaisin joka halavatun päivä.

Luojan kiitos ensi viikolla alkavat helteet!!! Sen voimalla olen ollut koko viikon jopa aurinkoinen toppatakista, kuravermeistä ja väärin lasketuista elareista huolimatta (juu, älkää edes kysykö montako sataa meni sivusuun ihan vaan siksi, etteivät Kajaanissa osanneet laskea. Täällä lastenvalvoja tuumasi, että hänen tekisi mieli lähettää koko nippu bumerangina Kajaaniin edes vilkaisematta. Oikeesti nää pitäs kaikki itse tietää ja osata, jos meinaisi että oikeus toteutuisi!) . Noh, olen tyynnytellyt itseäni sillä, että lumi on vain lunta ja raha on vain rahaa.  Ja aurinko auttaa kaikkeen!

Ihan mahtavaa on myös se, miten kesä ja vihreys kuhahtaa luontoon sateen myötä vaikkei omaa puutarhaa olekaan missä iltaisin tiluksia tallata.

Myöskin maailman ihanin mummo lähetti meille pussillisen lankoja joista iltaisin syntyy edelleen kaikenlaista. Virkkaus on terapeuttista!

Sulkki (alias Sulo) tuo siihen vielä oman jännityksensä.

Edessä ah niin ihana viikonloppu yksin herra kissan kanssa.

Tehnee hyvää...

Kissanpäivät

 

Päivästä ei voi tulla huono, kun jalat on hierottu käyntiin rakkaudella <3

"Ainut lapsi" nauttii laatuaikaa ;)

Lisää kukkia ja muutama räpsy

Huomenta! Vähän vielä lisää pääsiäiskukkia...

ja muutama muukin räpsäys viime viikonlopulta muuton keskeltä. 

Ei oo stailattu eikä aseteltu :D 

Mutta se oma hetki pitää kaaoksenkin keskelle aina saada järjestettyä vaikka sitten

aamukahvin muodossa. 

Tämän takia en VOI luopua kahvista. 

En ainakaan aamulla!

... ja jottei totuus unohtuisi, pääsiäinen tolellakin on myös Sulon mieleen! :D

Tuskin olin ehtinyt kukat pöytään asetella kun kohtasin käytävällä kissan jonka molemmista poskista tursusi valkoisia höyheniä :D

Vahinko etten ehtinyt tuota ensikohtaamista kameraan tallentamaan, se oli nimittäin näky!

Onneksi kukat nyt jo kestävät päivänvalon, kunhan ne yöksi muistaa nostaa jonnekin niin korkealle, ettei kissa niitä sieltä muista etsiä... 

Kuulumiset

Ajattelin lapsenmielisen naivisti välttäväni kaaosmaisen muuton sillä, että pakkaaminen aloitettiin hyvissä ajoin, järjestelmällisesti; aina yhden rojupesäkkeen kimppuun kerrallaan käymällä ja se selättämällä. Tällä ajattelin välttäväni sen lopun katastrofaalisen tavaroiden "pussiin kuin pussiin" -mättämisen ja ylitsepääsemättömän muuttoväsymyksen. Kohta kaksi viikkoa on nyt sitten lähes joka arkipäivä käyty läpi häkkivararastoa, siivouskomeroa, yläkaappeja, vaatehuonetta... Tänään totesin, että olipa muutto kuinka hyvin suunniteltu tahansa, se väsy iskee jossain vaiheessa varmasti!

Sillä erotuksella vain, että nyt ei periaatteessa ole kiire. Muuttoauton pakkaamiseen on vielä kolme vuorokautta, mutta nyt jo tekisi mieli mättää loput laatikonpohjat vain "laatikkoon kuin laatikkoon" ja kirjoittaa päälle "Avataan Joensuussa". Muuttostressin määrä näyttäisi olevan vakio. 

Kaikkien näiden pahvilaatikoiden keskellä innostuin aamulla selaamaan vanhoja kuvia ja muistelemaan hyviä hetkiä tässä kodissa. Paljon on näihinkin vuosiin mahtunut kauneutta <3 Eilisillan kruunasi vielä ystävien joukko, jotka veivät minut illalla syömään vähän niinkuin läksiäisiksi. Parhautta!

 

Lopuksi vielä näkymä TÄNÄÄN samasta nurkasta:

... ja ettei elämä olis liian helppoa, leikkuutettiin vielä kissa ;) Tyttö kyseessä, joten ei ollutkaan ihan pieni nipsautus. Nyt raukka hoipertelee pitkin seiniä ja törmäilee tötterö päässä laatikoihin. Onneksi Sulo on rakastava hoitaja. Vähän liiankin rakastava... Huoh!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ;)

Mustis maalaa

Perjantaiheippa! Täällä on ilmassa tänään ihan TAJUTONTA väsymystä! Nenä meinaa vuotaa, takana on tiivis viikko lasten, lastenhuoneen rempan ja muuttolaatikoiden keskellä. Tänään kun tyttö lähti isänsä luo viikonlopun viettoon, minä hipsin kerrostalomme yleiseen saunaan oman saunavuoroni kuittaamaan Pepsi Maxi kainalossa ja olin romahtaa lauteille pelkästä uupumuksesta!

Illan olenkin sitten vain maannut sohvalla ja katsonut "Silta" tv-sarjan toista tuotantokautta. On muuten tosi kiva sarja, tykkään! Miten ihanaa rentoutumista suhteellisen rankan viikon jälkeen. Osansa tähän väsymykseen tuo varmasti muuttostressi. Miljoona asiaa omalla kontolla hoidettavana kun perheeseen ei kuulu kätevää isäntää, ja siinä lapset ja muut hommat sivussa... Lisäksi tuo tauti yrittää painaa päälle! Mikä lie! 

Pikkuhiljaa olen alkanut orientoitua myös siihen, että eivät nämä hommat tähän lopu, vaan kolmen viikon päässä odottaa uusi työmaa :) Maalaushommaa on tiedossa enemmän kuin laki sallii! Jotenkin kaverin maalauskuvat tänään koskettivat. Jokseenkin tällaista apuvoimaa on mullakin tiedossa ;)

Supersöpö, eikö?

Leppoisaa viikonloppua!

Hiljaa hyvä tulee

Ai että mä rakastan näitä hitaita aamuja! 

Oli aikaa keittää munakin ylikypsäksi ;) 

Sulolla on täysi työ vahtia tuota pakkasta, joka ei tunnu hellittävän ei sitten millään!

Aamupalaa tuhotessani pohdiskelen tulevaa. Aika alkaa olla kypsä muutosten tuulille, ja nyt näyttääkin siltä, että tämä Kajaani jää meidän osalta taakse kesään mennessä. 

Näihin suunnitelmiin tosin pätee se sama ohje kuin aamuihin;

Hiljaa hyvä tulee...

Mukavaa keskiviikkoa!

Näistä asennoista jos ottas mallia...

Kaikki lapset kotona, paisti tuoksuu uunissa ja sohvalla uninen kissa.

Ihana, pysähtynyt tunnelma!

Kaksi yötä enää meidän jouluun!

Sulo tykkää Mailegista ihan niinkuin emäntänsäkin.

Oma lempitonttukin on valittu :)

Pörröisen letkeää joulunodotusta ilman turhia stressejä ;)

Ensimäinen kuusi nurkassa

Joulu on perinteisesti lukuisten perinteiden juhlaa, ja on ollut aika jännä huomata miten ne oman kodin

ja lapsuusiän perinteet tavallaan pysyvät, mutta osittain myös muuttuvat vuosien varrella. 

Etenkin nyt eron jälkeen huomaan, että kun monet ydinperheeseen ehkä liittyneet perinteet eivät enää

olekaan ajankohtaisia, on tilalle pikkuhiljaa muodostunut uusia, eikä lainkaan vähäisempiä

juttuja, joista jo reilussa kahdessa vuodessa voi sanoa muodostuneen perinteitä.

Yksi näistä perinteistä on se, ettei joulun kanssa enää pihistellä aaton aattoon vaan joulun rakentaminen ympärille aloitetaan jo hyvissä ajoin.

Joulun ensimäinen kuusi pystytetään, nyt kai voi jo sanoa: PERINTEISESTI

tytön huoneeseen :)

Kuusen alla yksi minun lempparikoristeista, vanha pula-ajan kelkka.

... Niin ja ne Mailegin Nisset tietysti...

Niitä on alkanut muutenkin ilmestyä sinne tänne.

Sulo niitä ahkerasti vartioi, mutta jostain syystä tontut Sulon läheisyydessä pyörtyilevät tuon tuosta...

Me on tässä loman ohessa tehty vähän myös leivontakokeiluja ja tulevina päivinä laitan tänne pari kivaa 

jouluista pikkureseptiä.

Nyt kuitenkin korttihommiin!

Mukavaa maanantai-iltaa!

Toinen adventti meni ihan pipariksi!

Ai että tämä kotona oleminen sopii mulle! 

Olen jo melkein haaveillut sellasesta alle kolmevuotiaasta jonka kanssa saisi ihan luvan kanssa jäädä joka aamu kotiin tekemään näitä ihania jouluhommia! Uskomatonta, että meillä asuu nyt joku joka ehtii ja jaksaa pedata pedin, siivota, leipoa, ja vielä jotain pientä ylimääräistä siihen päälle. Kyllä ihminen tarvitsee lomaa ja kotonaoloa!

Olen siis tehnyt lähes yhtäjaksoisen työrupeaman nykyisessä työpaikassani ja nyt pestin loppu häämöttää, ja edessä on puolen vuoden työttömyysjakso (ellei mitään uutta sitten ilmaannu). 

Ennen työn loppua olen nyt pidellyt pois ansaittuja lomia, ja kyllä lomailu joulun alla on aika nannaa! 

Vaikkakaan tänä jouluna ei kummoisia järjestelyjä ehkä edes tarvittaisi. Kerron siitä sitten joskus myöhemmin... Mutta ehkä tämä joulupuuhastelu juuri siksi nyt onkin niin hauskaa kun ei ole stressiä oikeastaan mistään! (Tai noh, joulun jälkeen sitten toimeentulosta, mutta en oikein osaa vielä sitäkään murehtia. Tai en halua. )

Meidän aamupäivä hurahti ensin pyhäkoulussa ja sitten vanhainkodilla joululauluja laulaen. Meitä on sellainen äitien porukka joka kokoonnutaan aina joka toinen maanantai yhteen, ja nyt keksittiin, että voitaisiin joulun alla lähteä lastemme kanssa pariin palvelutaloon ilahduttamaan vanhuksia vierailulla. 

Niinpä päiväsalissa vilahteli tänään enkeleitä ja paimenia kun olimme harjoitelleet vähän ohjelmaa ja laulatimme ukkeja ja mummoja toisen adventin kunniaksi.

Kuvat ovat hiukan köykäisiä kun suloiset enkelit olivat niin kovin tunnistettavia enkä hoksannut kysellä vanhemmilta lupia kuvien julkaisuun. Vanhusten vastaanotto oli sydämellinen ja meitä toivottiin toisellekin keikalle ;)

Illalla innostuttiin vielä piparitalkoisiin.

Turvaudun yleensä valmistaikinaan, mutta uudistunut Myllyn paras piparitaikina oli kyllä tällä kertaa pettymys! Oli tarkoitus tehdä talo ja kaikki, mutta taikina oli NIIN murenevaa, että osa osasista hajosi jo taikinavaiheessa, osa paistamisen jälkeen. Tällä kertaa vika ei ehkä kuitenkaan ollut paistajissa... on me aika monta piparkakkutaloa väsätty vuosien mittaan. Onko muilla ollut samaa ongelmaa?

Koska päätin antaa talon odottaa aikaa (taikinaa) parempaa, tehtiin sitten metsän asukkeja koko joukko!

Ensimäistä kertaa kokeiltiin myös sokerimassaa koristelussa.

Äiti tykkää <3

Mutta tytön piti vielä saada tehdä ne "perinteiset" koristelut sokerimassan päälle...

Kyllä se pipari siellä jossain alla on...

Kissatkin olivat kovasti kiinnostuneet piparihommista... onhan tämä niiden ensimäinen joulu.

Ihanaa alkuviikkoa teille kaikille!

Minä taidan hipsiä keittiöön ja kaivaa tuoreiden pipareiden seuraksi jääkaapista hiukan aurajuustoa...

Sii juu!

Kun Sulolta miehuus lähti

No nyt se lähti! Nimittäin miehuus meidän perheen kovimmalta kollilta, Sulolta.

Olen odottanut tätä sellaisin pelonsekaisin tuntein, koska perheessämme asuu myös viehättävä

kissaneiti Tami, jonka kanssa Sulo on kilpaa kasvanut.

Leikkuuaika oli tarkkaa kilpajuoksua ajan kanssa, ettei tulisi leikattua liian aikaisin, eikä toisaalta liian myöhään jos pullat olisivatkin jo uunissa.

Tällä kertaa on aihetta tuulettaa, koska minä ehdin ensin! 

Uskomatonta vain miten syyllinen olo voi tulla toisen miehisyyden riistosta.

Koko päivän ajan huomasin vältteleväni kissan katsetta, ehkä siksi ettei se arvaisi että olen

suunnitellut jotain sen päänmenoksi... (en vielä siinä vaiheessa tohtinut paljastaa kumman pään)

Leikkaus meni kaikinpuolin hyvin, ja nyt kotona köllöttelee ja hoipertelee opiaattihuuruista toipuva kissa. 

Vea on innokas potilasta hoitamaan, ja lukee sille Royal Caninin mainoslehtisiä.

Potilas on vielä sen verran kuutamolla, 

että osaa esittää kiinnostunutta.

Viikonloppu menee siis kotoillessa ja pikkupotilaan pallivaivaa hoidellessa :)