Aika rientää hurjaa vauhtia kohti kesää ja edessä olis vielä viimeiset rutistukset ennen kun ne taitavat vihdoinkin tuolta yliopistoltakin karata kesälaitumille. Edessä siis puristusviikko, argh! Sitä ei tee juurikaan mieli ajatella, onhan tässä vielä monta tuntia armon aikaa!
Viikko sitten saatoimme haudanlepoon setäni, jonka syöpä vei äkkiä ja arvaamatta. Taisin blogissakin mainita, että aikomukseni oli tehdä muistolaite itse ensimäisen kerran elämässäni. Koska tykkään näpertää ja tehdä asioita käsin, se tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Kun vielä pyörittelin valmiiden muistolaitteiden kuvia ja hintoja päässäni, en voinut vastustaa kiusausta, että tässä elämäntilanteessa jos joskus halusin muistaa setää itse tehdyllä kukkalaitteella.
Keräsin metsästä mustikanvarpuja lähes viikkon etukäteen sisälle suureen lasivaasiin, ja aivan kuten toivoinkin, ne kasvattivat komeat lehdet ja kukat hautajaisiin mennessä! Vahinko, että hautajaisia edeltäneet päivät olivat niin kiireistä aikaa, etten ehtinyt kuvailla tekovaiheita sen tarkemmin, vaan hädintuskin sain räpsittyä kuvat valmiista asetelmasta. Pohjaksi ostin kuitenkin valmiin kahvan, joka helpotti tekoprosessia suuresti!
Kukkavalintoja ohjasi osittain, karua kyllä, raha! Mielessä pyöri vaikka minkälaisia ideoita, mutta tämä lopputulos oli nyt sitten minun luovuuteni ja rahapussin kompromissi :D Olin ajatellut, että muistokimppuun ei sitten tule ainakaan vaaleanpunaista ruusua, mutta noita Reilun kaupan "rustiikkisia" ruusuja en vain voinut vastustaa! Väri on käsittämättömän kaunis ja sopi vaatimattomaan, luonnonmukaiseen kimppuun, jossa nauhakin oli pellavaista leveää pitsiä.
Ammattilaisen näkökulmasta asetelma on varmasti liian täyteen ahdettu ja mitä muuta vielä, mutta itse olin tyytyväinen siihen, että se a) pysyi kasassa ja b) pysyi hengissä iltaan asti!!!