sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Muistoasetelma

Aika rientää hurjaa vauhtia kohti kesää ja edessä olis vielä viimeiset rutistukset ennen kun ne taitavat vihdoinkin tuolta yliopistoltakin karata kesälaitumille. Edessä siis puristusviikko, argh! Sitä ei tee juurikaan mieli ajatella, onhan tässä vielä monta tuntia armon aikaa! 

Viikko sitten saatoimme haudanlepoon setäni, jonka syöpä vei äkkiä ja arvaamatta. Taisin blogissakin mainita, että aikomukseni oli tehdä muistolaite itse ensimäisen kerran elämässäni. Koska tykkään näpertää ja tehdä asioita käsin, se tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Kun vielä pyörittelin valmiiden muistolaitteiden kuvia ja hintoja päässäni, en voinut vastustaa kiusausta, että tässä elämäntilanteessa jos joskus halusin muistaa setää itse tehdyllä kukkalaitteella.

Keräsin metsästä mustikanvarpuja lähes viikkon etukäteen sisälle suureen lasivaasiin, ja aivan kuten toivoinkin, ne kasvattivat komeat lehdet ja kukat hautajaisiin mennessä! Vahinko, että hautajaisia edeltäneet päivät olivat niin kiireistä aikaa, etten ehtinyt kuvailla tekovaiheita sen tarkemmin, vaan hädintuskin sain räpsittyä kuvat valmiista asetelmasta. Pohjaksi ostin kuitenkin valmiin kahvan, joka helpotti tekoprosessia suuresti! 




Kukkavalintoja ohjasi osittain, karua kyllä, raha! Mielessä pyöri vaikka minkälaisia ideoita, mutta tämä lopputulos oli nyt sitten minun luovuuteni ja rahapussin kompromissi :D Olin ajatellut, että muistokimppuun ei sitten tule ainakaan vaaleanpunaista ruusua, mutta noita Reilun kaupan "rustiikkisia" ruusuja en vain voinut vastustaa! Väri on käsittämättömän kaunis ja sopi vaatimattomaan, luonnonmukaiseen kimppuun, jossa nauhakin oli pellavaista leveää  pitsiä. 






Ammattilaisen näkökulmasta asetelma on varmasti liian täyteen ahdettu ja mitä muuta vielä, mutta itse olin tyytyväinen siihen, että se a) pysyi kasassa ja b) pysyi hengissä iltaan asti!!!



torstai 14. toukokuuta 2015

Sokeriöverit


Tän päivän sana on ollut SOKERI, monessa muodossa... Vappuvieras unohti meille upouuden hattarakoneensa, ja tänään me saatiin vapaapäivän kunniaksi hyvä syy testata sitä (luvan kanssa tietysti). Takuuvarma lasten suosikki! Luvassa oli kaksi lapsivierailua, joten hattarat hävisivät hetkessä parempiin suihin. Koska koko näillä itse tehdyillä hattaroilla on aika pieni, vartena toimii tässä tapauksessa paperipilli, niin parasta on, kun hattaroita saa ottaa useamman.









Illalla oli sitten äidin sokeroinnin vuoro :) Kesähän on sinkkuäitien kulta-aikaa (?) joten talven karvapeitteelle on tehtävä jotain! Kun kerran oli sokerin makuun päästy, päätin kokeilla myös ihokarvojen sokerointia ihan omin avuin. Eipä siinä muuta kuin hella tulille ja ainekset kattilaan! Selailin netistä muutamia ohjeita, ja päädyin omaan sörsseliin, joka sisälsi:


2 dl sokeria
2,5 rkl sitruunamehua (reilu)
2,5 rkl vettä (reilu)


Keittelin soosia ensin ensin "täysillä" kunnes se kiehahti. Sen jälkeen pienensin lämpöä ja vastoin kaikkia ohjeita keitin seosta VAIN 15  min. Minulle jäi sellainen tuntuma, että enemmän kuin keittoaikaan, luottaisin seoksen väriin ja "tuntumaan". Sokeri sai kauniin ruskean sävyn ja mielestäni jähmeys jäi aikalailla sopivaksi. Ottaen huomioon, että seos jähmettyy entisestään jäähtyessään.






Näin ekaksi kerraksi tulos oli tyydyttävä. Käsissä seos jäähtyi liikaa vaikka aluksi vaikutti lupaavalta, mutta suoraan kulhosta iholle levitettynä se tarttui kuin tarttuikin ongelmakohtiin, eli karvoihin! (Jotka muuten ovat näin monen viikon kasvatuksen jälkeen komeat!)




Ja kyllä! Ihme tapahtui, ja sinne ne karvat jäivät! Harjoittelua tämä vaatii, mutta oli tämä vähintään yhtä jännää kuin Suomen peli! 

Onko teillä kokemusta moisesta? Onnistuiko?




perjantai 8. toukokuuta 2015

Ihan tavallinen perjantai

Heippa vaan! Viikko on hurahtanut vauhdilla, ja gradu on saanut kymmenen sivua lisämittaa!!! Kaikki muut opinnot alkaa olla nyt loppu eli slut, joten on ollut aika ihanaa heittäytyä vain tutkimuksen vietäväksi. 

En tiedä onko se tämä kevät vai mikä, mutta muutenkin on taas paljon energisempi olo kuin välillä. Tuntuu kuin ympäristö ihan kokonaisuutenaankin heräisi eloon pitkän talviunen jälkeen. Eilen opiskelupäivän päätteeksi sain ystävältäni kutsun H&B Home sisustusliikkeen asiakasiltaan, jossa virkistyttiin mansikoiden (tuoreiden!) ja skumppalasin äärellä. Mitään varsinaista sisustustavaraa en tällä kertaa tarvinnut, mutta päätin tutustua Nicolas Vahen tuotteisiin jotka minulle olivat entuudestaan vain ulkonäöltä tuttuja. 








Hyllystä tarttui mukaan The secret blend -suola sekä viikuna & balsamico pesto. Taivaallisia molemmat! Viikunapesto oli hyvin hillomainen ja sopi mun lautaselle kanan seuraksi. Salainen suola sopinee vähän joka paikkaan, ja ihaninta on, että sen voi jauhaa suoraan myllystä.










Vappukukat alkavat olla yhtä väsyneet kuin emännän päivälevolla räpsäisty selfie, jossa taustan virkaakin hoitaa poikien vanha kalatyynyliina :D  En noita kukkia raaskinut kuitenkaan vielä pois heittää, kun jollain omalaatuisella tavallaan ne on musta edelleen aika kauniit...


Eipä sitä itsekään aina ole parhaimmillaan!





Monella alkaa olla jännitystä ilmassa kun äitienpäivä painaa päälle.
Ehkäpä palataan niissä merkeissä!





perjantai 1. toukokuuta 2015

Vappuja!

Meillä on ollut ihan huikean hauska vappu! Aattona saatiin pitkänmatkan vieraita ja sukulaisia ihan Jokelasta asti! Kyllä me on näitä serkkuja odotettukin sormista öitä laskeskellen ja meno oli sen mukaista! Vappu menee meillä aina paljolti lasten ehdoilla, mutta me aikuiset pidetään huoli siitä, että tasaisin väliajoin syödään, eli tankataan. Vähän ulkoillaan, ja siteen taas; syödään! 








Mulla on välillä kauhea ikävä sellaista rentoa huiskeen täyttämää perhemeininkiä, ja on niin ihanaa saada aina vähän isompi porukka nurkkiin samaan aikaan. Tuntuu kuin sitä heräisi eloon kun saa laittaa ruokaa ja nautiskella yhdessäolosta. Aatto-iltana oltiinkin naisporukalla, minä ja sisko tyttäriemme kanssa, ja järjestettiin meille oikein kunnon raclette-ilta. Raclette on meidän kaikkien suurta herkkua, ja grillissä valmistettiin tällä kertaa mm. tuoretta parsaa joka on ilmestynyt nippuina kaupan vihannesosastoille. Ympärille siivu ilmakuivattua kinkkua, niin kyllä on nam!




Vapunpäivän aamu aloitettiin myöhäisellä brunssilla jonka jälkeen suunnistettiin torille ja testattiin kesän ekat jäätelökioskit. Vappupäivä huipentui kuoharilasilliseen ja välipalaan Jokiasemalla, ja illalliseen johon myös pojat tulivat meitä morjenstamaan. Kaikenkaikkiaan taas ikimuistoinen vappu!









Nyt vois uni maistua!

Öitä!