Sokeriöverit

Tän päivän sana on ollut SOKERI, monessa muodossa... Vappuvieras unohti meille upouuden hattarakoneensa, ja tänään me saatiin vapaapäivän kunniaksi hyvä syy testata sitä (luvan kanssa tietysti). Takuuvarma lasten suosikki! Luvassa oli kaksi lapsivierailua, joten hattarat hävisivät hetkessä parempiin suihin. Koska koko näillä itse tehdyillä hattaroilla on aika pieni, vartena toimii tässä tapauksessa paperipilli, niin parasta on, kun hattaroita saa ottaa useamman.

Illalla oli sitten äidin sokeroinnin vuoro :) Kesähän on sinkkuäitien kulta-aikaa (?) joten talven karvapeitteelle on tehtävä jotain! Kun kerran oli sokerin makuun päästy, päätin kokeilla myös ihokarvojen sokerointia ihan omin avuin. Eipä siinä muuta kuin hella tulille ja ainekset kattilaan! Selailin netistä muutamia ohjeita, ja päädyin omaan sörsseliin, joka sisälsi:

2 dl sokeria

2,5 rkl sitruunamehua (reilu)

2,5 rkl vettä (reilu)

Keittelin soosia ensin ensin "täysillä" kunnes se kiehahti. Sen jälkeen pienensin lämpöä ja vastoin kaikkia ohjeita keitin seosta VAIN 15  min. Minulle jäi sellainen tuntuma, että enemmän kuin keittoaikaan, luottaisin seoksen väriin ja "tuntumaan". Sokeri sai kauniin ruskean sävyn ja mielestäni jähmeys jäi aikalailla sopivaksi. Ottaen huomioon, että seos jähmettyy entisestään jäähtyessään.

Näin ekaksi kerraksi tulos oli tyydyttävä. Käsissä seos jäähtyi liikaa vaikka aluksi vaikutti lupaavalta, mutta suoraan kulhosta iholle levitettynä se tarttui kuin tarttuikin ongelmakohtiin, eli karvoihin! (Jotka muuten ovat näin monen viikon kasvatuksen jälkeen komeat!)

Ja kyllä! Ihme tapahtui, ja sinne ne karvat jäivät! Harjoittelua tämä vaatii, mutta oli tämä vähintään yhtä jännää kuin Suomen peli! 

Onko teillä kokemusta moisesta? Onnistuiko?