Yö on taas kesän jälkeen musta. Täällä se on myös hiljainen.
Myös mieli on pikkuisen musta, koska sen täyttää ikävä.
Joskus uuden alkaminen pakottaa luopumaan jostain vanhasta. Niin tälläkin kertaa. Kahden perheen yhdistäminen yhdeksi uudeksi on aina haastava prosessi. Meillä se vaati yhdestä kaverista luopumista.
Tänään lohduttaa se, että Sisu sai hyvän uuden perheen joka on meihin jatkuvasti yhteydessä ja jos ongelmia ilmenee, tie kotiin on aina auki. Nyt on kuitekin parempi näin, vaikka sattuu. Meillä nukutaan taas, mutta jostain syystä se ei juuri tänään tunnu tärkeältä. Pidemmän päälle sillä on kuitenkin lapsiperheessä merkitystä.