keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hauskaa Wappua!

Täällä on vappu railakkaimmillaan! Tyttö nukkuu ja mie pelaan palapeliä, rai rai!
Huomenna sitten virkeänä torille :)


Ilmapallokuva on netistä lainattu, koska meillä ei oo palloja. 
Sen verta käytiin kylillä pyötähtään, että lastenjuhlista tarttui serpentiiniä tukkaan.

Rauhallista mutta riemukasta vappua kaikillen!

Ai niin! Ja PAKKO vähän hehkuttaa... vapun kunniaks vaihdoin autoon kesärenkaat ITSE!!!
Apuri oli neuvoja antamassa ja auttamassa pahimpien ongelmien yli, mutta on silti aika
miehekäs olo! Hyvä mie!

 

<3 Viivu



maanantai 28. huhtikuuta 2014

No nyt se sitten alkoi!

Siis mä olen NIIN poikki! Eka päivä takana yliopistolla, ja kylläpä huomaa, ettei viiteen vuoteen ole tervinnut pajoa ajatella saatika sitten oppia mitään :) Vaikka päivä oli itseasiassa ihan naurettavan helppo, niin olin ihan raato kun tulin kotiin! Lisäksi päätin vielä kävellä menomatkan kun sää oli taas niin mahtavan aurinkoinen aamulla, joten sellainen reilu tunti tuli päälle reipasta kävelyä kevätauringossa ja järkyttävät rakkulat varpaisiin kesäkengistä.

Opiskelu itsessään tuntui tosi motivoivalta pitkän tauon jälkeen. Melkein kuin lomalta, mutta kyllä siitä päänsäryn sai. Eiköhän se tässä kevään kuluessa vielä muutu ihan työksikin. Ihan huippua vaihtelua se silti on tähän omaan arkeen. Kun ikää on tullut lisää, ja ehkä kokemustakin, niin gradukaan ei tunnu enää ihan mahdottomalta painajaiselta, vaan melkein jo odotan, että pääsen sen kimppuun. 

Ihan mahtava valmistautuminen tähän koulun alkuun oli eilisilta ystävien luona. Käytiin vähän herkuttelemassa 5-vuotiaan J:n synttäriherkkuja ja saunottiin vanhassa pihasaunassa itsemme mukaviksi. On onnea omistaa ihania ystäviä (ja vieläpä pihasaunallisia... :D ). 







Onkohan muuten parempaa hetkeä aloittaa yliopisto-opinnot kuin vappu? Ei varmaan :D Simatkin saa ostettua tiedekunnan kahviosta, ja ilmapallot ilahduttivat opiskelijakansaa jo tänään!

Mukavaa alkuviikkoa!



perjantai 25. huhtikuuta 2014

Keittiön teippauksen suunnittelua...

Karkkipäivästä kylläkseen saanut pikkuneiti on saatu pötkölleen pulluskaisen masunsa viereen, ja tulin vielä sanomaan iltaheipat. Me saatiin tänään ystäviä vierailulle ja miehän taas tietty unohdin napsia kuvia kattauksesta ja muusta niinkuin kunnon blogaajan tietty kuuluisi. Jäljestäpäin sen sijaan sain muutaman kuvan nappastua tästä ihanasta kukkakimpusta jonka sain! Kolme viikkoa sitten yritin kukkakaupasta löytää leinikkejä, mutten onnistunut. Nyt vieraat toivat sellaisia mukanaan! Ihanat!



Keittiössä häärätessäni olen mietiskellyt noiden työtasojen ja välikön kohtaloa. Aikaisemmassa postauksessa niistä mainitsinkin, ja sain Aarteita -blogin Kirsiltä vinkin DC fix kalvosta, jolla pintoja voisi koittaa käsitellä. Hakusanalla "DC fix kalvo keittiö" löysinkin netistä ihan uskomattoman upeita muutoksia, joita tuon muovin avulla oli saatu aikaan! Kannattaa käydä kurkkaamassa. Sormet alkoivat syyhytä ja tekis mieli päästä heti teippailemaan :D Täytynee nyt ensin kuitenkin nauttia tästä viikonlopusta, mutta ihan varmasti kokeilen! Suunnitteilla olisi tehdä pöytälevystä tammea, välitilasta "liitutaulu" ja kukapa tietää jos vaikka kaapeillekin jotain... Niin, ja entäs jääkaappi? Apua! Saattaa karata mopo käsistä :D



Kertokaa jos teillä on kokemuksia noista muoveista! Eihän ne aitoa korvaa, mutta vuokrakämppään ilmeisen toimiva vaihtoehto? 




Katse seiniin

Jokunen aika sitten yksi teistä lukijoista kyseli muutaman taulun alkuperää, jotka kuvissa välillä vilahtavat, ja ajattelinpa tehdä aiheesta ihan postauksen. Ylipäätään olen tosi huono laittamaan seinille varsinaisia "tauluja". Harva kuva on sellainen, jonka seinälleni ainakaan pysyvästi haluaisin. Ehkäpä tämä muutoksen tarve ja levoton luonne näkyy siinäkin. Taulujen täytyy olla helposti uusittavia, joten mitkään arvokkaat maalaukset eivät kyllä tässä huushollissa tule kysymykseenkään (koputtaa puuta). 

Jostain syystä meille eksyneet "taulut" ovat suuriltaosin tekstiprinttejä, joihin liittyy jokin "elämää suurempi" totuus tai oivallus, joka on jollain tasolla koskettanut tai jäänyt elämään omaan sisimpääni. Vaikka sanonta kuuluu, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, itselleni sanat ovat ehkä vielä kuviakin rakkaampia, kun ne on aseteltu oikein. On tosi vaikea enää jäljittää mistä näitä printtejä olen keräillyt, koska teen sitä kokoajan matkani varrella. Netistähän ne ovat, eli periaatteessa kaikkien saatavilla. Etsinyt olen vapaasti printattavia, mutta täytyy myöntää, että omiin käyttötarkoituksiin printatessani olen varmasti ollut myös hurja, kylmäverinen rikollinen. Kääks!


Tuon "Laughter is the best medicine" printin takana olen käyttänyt Rie Elise Larsenin mustavalkoraitaista paperia, joka kehystää muuten yksinkertaista printtiä kivasti. Voguen kansi 50-luvulta on pikkusiskon tuominen Ameriikan maalta. Kynttilänjalka on minulle erityisen tärkeä. Se on mummoni (ainoan vielä elossa olevan) muisto omasta lapsuuden kodistaan. Pohjassa lukee vuosiluku 1943 ja "muistoksi kuopukselle" kun hän aikanaan lähti lapsuuden kodistaan anopin hoiviin ja miehelään.

Niin, sitten ovat tietenkin ne lapset :) Ehkä ainoat kuvat, joihin ei kyllästy ikinä! Yksi rakkaista tauluista on kalenterini kansi kehystettynä. Kun pojat olivat pieniä, minulla oli aina joka vuosi tapana teipata kalenterini kanteen kuva molemmista. Kannet ovat aivan ihania muistoja! Kalenterien sisällöt olenkin jo hävittänyt. Tietokonepöydän päällä on kehystettynä kalenterin kansi vuodelta 06-07.

 


Kuvat ovat tällä kertaa tosi nopsaan räpsittyjä, kun meillä on täällä itseasiassa siivouspäivä meneillään... Illalla saadaan ihanat ystävät kylään, ja huomenna onkin oikein juhlapäivä, kun rakkaat pojat tulevat yöksi ekaa kertaa uuteen kotiin. Välimatka on ihan kamala ja ikävä sen mukainen <3 
Pikkuisin tuossa myös kiertää kehää kuin kissa kuumaa puuroa, että kauppaan pitäisi lähteä. Karkkipäivä polttelee jo mielessä. Mukavaa viikonloppuun valmistautumista teille kaikille ihanoille!

<3 Viivu




torstai 24. huhtikuuta 2014

Koukussa ja pipoarvonnan tulokset

Heippa vaan! Tää arki meinaa viedä musta ajoittain mehut ja blogiakaan ei ehdi päivittämään joka toinen tunti. Ehkä ihan hyvä merkki. Illalla tekee mieli vain istua sohvan nurkkaan ja kaivaa virkkuukoukku esille. Tuloskin on sitten sen mukaista, että koukkua on tullut heiluteltua :) Kaunis pieni elämä -blogin Annen ohjetta mukaellen on syntynyt mm. salmiakkikuvioinen sohvatyyny. Aika pirteä. Ehkä vähän liiankin pirteä, mutta toistaiseksi tykkään! 


Jotta ei urautuisi puikkonsa kanssa, oli eilen harjoittelun alla afrikankukka, johon ohjeen löydät TÄÄLTÄ.
Saapa nähdä mitä näistä kukkasista syntyy... Ei ole vielä itsellänikään aavistusta :)


Ja sitten siihen pipoarvontaan, joka suoritettiin eilen ihan perinteisellä lippulappuarvonnalla!

Kiitos kaikille osallistujille <3

Tällä kertaa onni suosi 

arja.katariinaa:  " raidallinen on ihana!!!"

sekä

maruskaa:  "Musta ois ihana. Hyvää Pääsiäistä!"

Paljon onnea voittajille! 

Laittakaahan yhteystietoja sähköpostiin niin saadaan teille pipot päähän!



lauantai 19. huhtikuuta 2014

Ihana päivä

Loistavan aurinkoista päivää täältä! Ihanan lämmin. Jospa se kesä sieltä pian tulisi, odotan kyllä kovasti! Käytiin harjuilla reippailemassa ystävän kanssa, ja ai että mä olin taas, että vähän siistiä olla Joensuussa! Toinen paikka Utran saaren notskipaikkojen lisäksi, jota olen kyllä kaivannut! Lenkillä meinasin tallata ensimäisten leskenlehtien päälle. Varma kevään merkki!



Lenkin päälle sitten vielä evästä ja sydämen kevennystä & kuulumisten päivitystä.

Ihanaa päivää sinulle myös <3

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Piiiiiiiitkä perjantai

Pitkä perjantai ja kevään ekat grillibileet! Joskus olen tätä pitkää päivää viettänyt myös punnertaen maailmaan esikoistani ilman minkään valtakunnan puudutuksia, joten voin kai sanoa tietäväni, kuinka TODELLA PITKÄ voi olla perjantai! Tämä sen sijaan meni suhteellisen joutusaan. Kokoonnuttiin (tai minut oli kohteliaasti kutsuttu) serkkuni luo pääsiäisen viettoon, jonne myös etelän sukulaiset junailivat itsensä "Myyräjunalla" niinkuin pienimmäinen asian ilmaisi...


Meidän pallogrilli on adoptoitu tähän perheeseen, koska eihän me edes tuota ruosteläjää voida täällä kerrostalossa tuikata tuleen. Onneksi grillauskutsuja saa varmasti pyytää jatkossakin, kun kesä etenee... Toivossa on hyvä elää. Ihana serkkuni Eevi on sisustanut tosi kivaa pientä taloa omalla rohkealla & kotoisalla tyylillään, ja pääsette vähän kurkkimaan sisälle tämän postauksen muodossa. Mulla alkaa aina niin sormet syyhytä maalipurkkien suuntaan näiden vierailujen jälkeen...


Väkisinkin tulee sellainen olo, että olisi se oma (tai no "oma")  talo vaan NIIN ihana!!!








Loppuillan vietin vielä osallistuen pitkäperjantain ehtoolliseen seurakunnassani.
Hiljentyen...
Sitäkin tarvitaan.


Kissanpäivät


Päivästä ei voi tulla huono, kun jalat on hierottu käyntiin rakkaudella <3

"Ainut lapsi" nauttii laatuaikaa ;)

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kiirastorstai kuvin

Moi vaan! Näin se alkaa, yksinäisen pääsiäinen. Lapsen isä kävi hakemassa tytön uusperheensä luokse pääsiäiseksi, ja minä jäin kissan kanssa kotimieheksi. Ehdotin kyllä, että olisin(ko) päässyt samassa kyydissä kotiseudulle isän ja äidin luokse, kun siskon perhekin sinne oli Etelä-Suomesta tulossa pääsiäisen viettoon, mutta vastaus oli EI. Osasin sitä jo odottaakkin. Kun ei, niin ei... Pakolliset vaihdetaan, eli lapset. Muuten vastaus on ei.

Meillä tämä kuvio menee siis nyt niin, että lasten isä kulkee viikot täällä suunnassa töissä ja hakee tytön luokseen aina joka toinen viikonloppu. Viikonlopun jälkeen on palattava töihin, joten lapsikin kulkeutuu sopivasti samassa kyydissä kotiinsa. Itseasiassa tosi hieno juttu, että nyt on näin. Kesällä sieltä sitten koko konkkaronkka muuttaa tänne samoille kylille niin, että lasten kulkeminen helpottuu entisestään. Poikia mulla on tietysti kamala ikävä! Kesään saakka nähdään harvoin, kun koulut on saatava siellä loppuun. Onneksi viikon päästä tulevat <3

No mutta siihen yksinäisyyteen... Tänään sitä pohdiskelin, ja en minä oikeasti koe olevani yksinäinen, vaikka olenkin nyt taas yksin nämä pyhät. Jouluna viimeksi... Itseasiassa nyt kun isovanhemmat asuvat kaukana, ja tyttökin käy isänsä luona vain 2 viikon välein, olen aika sidottu kotiin ja lapseen, ja tällainen pieni "oma loma" tekee välillä ihan hyvää. Tyttökin odottaa isän näkemistä kuin kuuta nousevaa, joten siitäkään ei ole huolta, etteikö hänen olisi hyvä olla.

Muutto ja autoremppa söivät meidän rahat, joten minun "vapaa" pääsiäinen menee ihan kotona oleskellessa ja ystäviä tapaillessa. Tänään luvassa kotisohva & "Klikkaa mua" ja huomenna sukulointia, saunaa ja kevään ekat grillibileet! Siinäpä ne tärkeimmät...  Ruohotkin on jo kasvaneet ihan yli, kun pääsiäistä on tietty viritelty jo viikko, että tyttökin ehtii... Semmosta se on, lasten ehdoilla!




keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Mama. & arvonta

Moikkamoi! Nyt pääsettekin sitten kaikki osallistumaan ;) Sain nimittäin tänään mieluisaa postia!

Jo pitkään olen haaveillut tällasesta mama. piposta. Ihka ensimäiseen törmäsin äidilläni muutama vuosi sitten. Sen jälkeen en ole löytänyt yhtä toimivaa välikausipipoa! Nyt kun äiti oli auttelemassa meitä muuttoviikolla, huomasin aina pölliväni pipon kun lähdettiin ulkoilmaan. Rumasti tehty! Niinpä päätin tarttua toimeen ja tilata Mamalta pari pipoa ihan omaan käyttöön :) Jokseenkin ensimäinen puuvillapipo, jossa en näytä munapäältä! Jotenkin tämä malli vaan on sopiva päähän, ja uskokaa tai älkää, olen muitakin sovittanut! Mitoitus on riittävän reilu, niin että pipo laskeutuu kauniisti päähän pienille laskoksille. Tykkään!

Paras osa tässä on nyt sitten se, että samalla saatiin muutama pipo myös teille, eli blogissa arvottavaksi! Jee! Vea valitsi äidille päiväulkoiluun passeliksi kauniin ruskean, joka siis saa nyt olla miun oma <3 Mari joka näitä taivaallisia pipoja taikoo, on kolmen lapsen työssä käyvä äiti, joka tekee käsitöitä sitten minkä kerkiää. Pipot ovat siis syntyneet Etelä-Suomessa, ja samasta kankaasta valmistetaan aina vain pieni erä pipoja, joten tälläkään lenkillä ei tullut samanlaista vastaan! Kaikki pipot ovat käsin tehtyjä, puuvillaa ja kestävät pesua.


Lisää mama. -tuotteita voit käydä kurkkimassa TÄÄLTÄ





Ulkona muuten bongattiin ekat hiirenkorvat koivuissa! Auringon paiste oli niin kirkas, että suuta vetää mutruun ihan vaan kevään tulemisen ilosta ;) Ei vaan voinut ilman aurinkolaseja katsoa suoraan päin. Oli suorastaan virhe jättää ne kotiin.


Mutta sitten se mitä lupasin: ARVONTA! Eli aikaa osallistua, on tämä pääsiäisen aika. Tiistaina 22.4. arvotaan kaksi mama. -pipoa tähän postaukseen kommentoineiden kesken! Pääsette valitsemaan oman suosikkinne seuraavista neljästä, eli mainitse kommentissasi, mikä pipoista olisi sinun suosikkisi: harmaa, oranssi, musta,  vai raidallinen, ja voit voittaa sen omaksesi!



Tällä kertaa kaikki saavat osallistua, ja arpalipukkeita on jaossa jokaiselle se yksi ;)

Toki ilahdun jos kirjaat itsesi myös lukijaksi. 
On ilo huomata, että aina jokunen uusi on tupsahtanut mukaan matkalle. 

Aurinkoista keskiviikkoa!

<3 Viivu

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Kurkistus tupakeittiöön

Hei vaan! Flunssa jatkaa otettaan mutta tänään ajateltiin astua silti Buranan voimin ihmisten ilmoille :) Ennen sitä muutama kuva jonka taisin luvata käytävän päästä, elikkäs olohuoneesta ja tupakeittiöstä. Näiden kuvien julkaisu tavallaan riipaisee, kun olis NIIN kiva esitellä sellasta hienoa ja tyylikästä kokonaisuutta, mutta kun se totuus nyt vaan on se, että mitään ei ole varaa ostaa, ja opiskelijakämpässä asutaan, niin puitteet on nyt sitten nämä. Toisaalta ehkä se tän blogin ajatus onkin. Kerätä sitä omaa "Päiväkirjaa" meidän elämästä sellaisena kuin se on. Ihaillaan niitä täydellisiä koteja sitten toisten blogeissa ;)

Siitä tykkään, että keittiö ja olohuone sijaitsevat yhdessä! Tulee tehtyä tiskit ja kotihommatkin paljon tehokkaammin, kun ei tarvitse eristää itseään yksin keittiöön. SIinähän ne sujuvat samalla kun pienin katselee iltaisin Pikku Kakkosta. Niin, meillä ei tosiaankaan ole enää edes astianpesukonetta. Pikkuhiljaa alan varmaan olla valmis muuttamaan johonkin korpeen omavaraistalouteen :D Tällasta en olisi muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan, mutta niin se Siperia opettaa.


Eniten ahdistusta aiheuttaa keittiön välitila, joka on ihan kamala! Tuommoinen tumma, punertavan ruskea. SIlle ei oikein ole mitään tehtävissä. Samoin parveke on mallia "tupakoiville". EN oikein keksi sille muuta funktiota. Lattia on rautaritilää, ja sillä ei ole minkäänlaista katetta päällänsä. Mitatkin ovat 1 x 1m, joten se niistä kesäkukista sitten...

Noh, uuni sentään lämpiää, ja ekat leivontakokeilut on jo tehty! Kodin tuntua siis kaikesta huolimatta ;)



Mukavaa tiistaita <3

Me lähdetään katsomaan kavereiden uutta omakotitaloa ja iloitsemaan niiden puolesta :)