Vasara ja nauloja

Heippa hei! Pieni tauko tämän kaiken härdellin keskellä teki tehtävänsä :) Täällä ollaan, uusin innoin ja uudistunein voimin! Ei ne vastoinkäymiset siihen asunnon "menettämiseen" loppuneet, vaan tässä on ollut pientä epävarmuutta ilmassa koko ajan. Perjantaina lähdimme ennen muuttoautoa ajelemaan omalla vanhalla Opelilla kohti Joensuuta ja opiskelija-asuntojen välityksen, Ellin toimistoa. Niinhän siinä sitten kävi, että melkein perille asti päästiin, ennen kun auto alkoi nykiä. Siihen Ellin toimiston pihaan se sitten väsähti ja poltti hajusta päätellen päreensä. Pitäkää muuttonne!

Onni onnettomuudessa, satuin ottamaan jonotusautomaatista väärän numerolapun (joskus tästä tyhmästä päästä on hyötyäkin), joka ohjasi minut suoraan erään ystäväni toimistoon ja kyyti loppumatkalle oli turvattu! Niinpä me sitten pakkauduttiin virallisten paperiosuuksien jälkeen ystäväni autoon koko konkkaronkka. Olihan meitä. Televisio, siivousvälineet, matkalaukut, mummo ja kissa. Niin ja tietysti me. Tuossa vaiheessa meitä kyllä jo enemmän nauratti kuin itketti. Tuli vähän sellainen "Murtalaisleiri muuttaa taivaaseen" -olo.

Nyt on kaksi yötä uudessa kodissa, "kämpillä" takana, ja palaset alkavat hahmottua. Täällä on turkasen kylmä, mutta kyllä me tästä koti saadaan muovimatoista ja ruskeista pöytätasoista & välitilasta huolimatta (mikä siinä on, että ne tuntuvat vainoavan minua). Vasaraa on heilutettu ja löysin työkalupakista ihania mustia taotun näköisiä nauloja joita nyt tekisi mieli napsutella jokapaikkaan :)

Jokohan NYT uskaltaisi sanoa loppu hyvin, kaikki hyvin? Ehkä en uskalla...

Tuo pikku taulunen on oma lempparini! Se auttaa jaksamaan silloin kun kaikki ei mene ihan niinkuin haaveilee... Lapsista meillä on niin paljon oppimista muutenkin. Onni lähtee kuitenkin sisältä ja vuorovaikutuksesta rakkaiden kanssa. Olivatpa ne ympäröivät puitteet sitten minkälaiset tahansa. Opiskeluasunnossakin syntyy kultaisia muistoja, kun sen sisällä asuu kultasia <3