Pieni ihme

"Elämän pienistä asioista kaikista suurin on se,

joka pienuudellaan mullistaa koko elämämme loppuiäksi."

Sellaista meille nyt kuuluu; pieniä iloisia asioita, jotka mullistavat elämää. Alkuvuodesta selvisi, että meille tulee vauva!!! Sellainen pieni ihme, jota en totta puhuakseni enää uskonut koskaan saavani, vaikka ehkä joskus salaa vähän haaveilin... Alku on ollut epäuskon täyteistä. Voiko näin "vanhana" vielä tulla helposti raskaaksi, voiko raskaus päättyä muuten kuin keskenmenoon, voiko lapsesta tulla terve kun äiti on yli 35-vuotias ja neuvolakortissa lukee "riskiraskaus", voiko tästä ylipäänsä selvitä hengissä. Kaikki on kuitenkin mennyt ihan hyvin lukuunottamatta aivan järkyttävää väsymystä, jatkuvaa pahoinvointia ja alun pelottavia verenvuotoja ja kipuiluja, jotka kuitenkin osoittautuivat harmittomiksi.

Viikkoja on nyt kasassa 14+4, ja pahin huonovointisuus alkaa helpottaa. Luojan kiitos! Toiveissa on helppo keskiraskaus joka antaisi mahdollisuuden nauttia yllättäen alkaneesta kesästä. Pieni ihmistaimi näkee päivänvalon vasta lokakuussa, mikä tuntuu mahdottomuudelta ottaen huomioon sen, kuinka mahdottoman raskaana minä jo olen :D. Maha kasvaa sitä vauhtia, että voisin kohta ihan pokkana kävellä synnärille, ja kukaan tuskin ihmettelisi. 

On hurjan jännää kokea tämä kaikki vielä yhden kerran. Viimeisen kerran. En ole koskaan kauheasti nauttinut raskausajasta, mutta nyt yritän etsiä positiivisia puolia ja fiiliksiä kaiken aikaa. Saanhan ainakin syödä kahden edestä :D!!! 

Ultrakuva on parin viikon takaisesta niskapoimu-ultrasta viikolta 12+6. Siellä se pikkukaveri kasvoi reippaana ja vastasi viikkoa 13+1. Tuleva isosisko on yhtä innoissaan kuin äitinsä <3 . Edessä on neljän päivän pidennetty viikonloppu, ja uskokaa vain, että aion LEVÄTÄ! 

Hymiö heart