sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Jännän äärellä

Kiitos kaikille teille, jotka olitte vauvauutisesta kommentissa onnitelleet!!! Mulla oli nyt joku oikosulku noiden kommenttien havaitsemisessa, mielestäni niistä on aiemmin tullut selkeämmin ilmoitus bloggeriin ja täytyy myöntää, että ehdin jo vähän ihmetelläkin, että onpas porukka mennyt kovasti hiljaiseksi sitten viime näkemän. Tänää kuitenkin onneksi löysin kadonneet, ja ilahduin kovasti! Täytyy olla jatkossa tarkempana ;)

Viime viikolla meillä oltiin jännän äärellä kun nuorimmainen pääsi tutustumaan tulevaan kouluunsa. Ensi syksynä meillä on kotona taas ekaluokkalainen, ja kouluuntutustumispäivä on aina yhtä jännittävä, vaikka tämäkin sujui aikalailla samoissa merkeissä kuin poikien vastaavat aikanaan. 

Tyttöä tietysti jännitti, ja niin jännitti äitiäkin, mutta täytyy kyllä antaa kiitokset koululle hyvin järjestetystä tutustumisesta, jossa hienosti "valmennetut" koulukummit ottivat nämä meidä untuvikot hellästi huomaansa ja huolehtivat koko kaksituntisen ajan. Oli liikuttavaa seurata, kun käsi kädessä oman kummin kanssa otettiin ensimmäiset askeleet koulutiellä. Muutenkin olen aika suurin odotuksin tulevan koulun suhteen. Kyseessä on nimittäin ihana pieni, vanhanaikainen ja idyllinen koulu, jossa oppilaita on vain yksi luokallinen aina kutakin luokka-astetta. Silti ryhmäkoot eivät ole kohtuuttoman suuria. Luulen, että meitä potkaisi onni tällä kertaa koulun suhteen! Toivottavasti tämä tunne on oikea. 

Illalla kaiken päivän jännityksen ja kihelmöivän tunnelman nivoi yhteen tyttären huokaisu; 
"Äiti, olisinpa mä jo koulussa!"



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kamalan ihanaa jos jätät merkin käynnistäsi :) Kommentit ilahduttavat aina!
Kiitos!