maanantai 30. toukokuuta 2016

Mitä opelle lahjaksi?

Taas ollaan siinä pisteessä toukokuuta, että viimeistään nyt iskee paniikki siitä, mitä lahjaksi opettajalle! ... tai parhaassa tapauksessa useammille opettajille, joita keskiverto päiväkotiryhmässäkin on ainakin kolme. Itse täytyy myöntää, että olen ollut näissä opettajien muistamisissa ihan toivottoman huono! Toisaalta itse olen opettajana saanut monenmoisia muistamisia, jotka kyllä ilahduttavat ja lämmittävät mieltä, vaikken missään tapauksessa pidä niitä välttämättöminä. Kiitoksen voi ilmaista niin monella tapaa.




Oman kokemukseni mukaan lahjan tai "muistamisen", niinkuin mielummin näistä kevään lahjomisista nimitystä käytän, ei tarvitse olla hinnaltansa pilviä hipova. Täytyykin sanoa, että vanhemmat ovat ihan uskomattomia virtuooseja keksiessään mitä loistavampia ideoita millä muistaa opettajaa. Tässäpä esimerkiksi kiva vinkki: tarvikkeet kesäiseen drinkkiin.




Viime kesien hittimuki on yleistynyt niin, että sitä saa jo ihan tavallisista marketeista kohtuulliseen hintaan. Tämän kesäisen drinkkilasin täytteeksi oli valikoitu tuoretta inkivääriä, lime, sekä ananaskirsikoita. Mielestäni tosi ihana idea!

Meillä lahjan keksimisen kanssa tuli taas perinteisesti kiire. Ensimmäiseksi kesästä, rennosta sellaisesta tuli mieleen rantasauna. Niinpä meidän päikkärinopet saavat tänä vuonna jokainen omat saunatuoksut, joiden myötä toivotamme rentoa ja lämmintä kesää! Vaikka lahja ei nyt ehkä ole omaperäisimmästä päästä, oli ihana seurata kuinka meidän eskari halusi tehdä kortit jokaiselle neljälle opettajalle ja hoitajalle itse ja suurella sydämellä!











Millaisia muistamisia te olette opeille keksineet? Vai pitääkö opea ylipäänsä muistaa? Olisi kiva kuulla hyviä ideoita vastaisuuden varalle! Huomenna heti aamusta on suuntana eskarin kevätjuhla. Täytynee pakata nenäliinoja mukaan...



tiistai 17. toukokuuta 2016

Frida-neiti 1-vuotta

Tänään on ollut taas syytä juhlaan. Frida, alias Riitu, Ritva, Viida on jo kokonaisen yhden vuoden vanha! Kypsä järki ei vielä paljon päätä pakota ja näyttelytuomarin sanoin, pentumaisen iloinen luonne näkyy aina liikkeitä myöten! 



Sankarille tarjottiin perinteinen maksalaatikkokakku nakkikynttilällä (huomaa juusto-liekki) joka oli J:n käsialaa. Kuvan nappaaminen ennen nakin hotkaisua vaati sankarilta piinkovia hermoja ja yksivuotiaan malttia!



Juhlallisuudet olivat nopeat, mutta kiihkeät!




Paljon onnea myös sisaruksille Jadelle, Roselle, Rudille ja Villelle!
Terkut tietysti myös äiti Hertalle ja Oodi-iskälle!
<3


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Jännän äärellä

Kiitos kaikille teille, jotka olitte vauvauutisesta kommentissa onnitelleet!!! Mulla oli nyt joku oikosulku noiden kommenttien havaitsemisessa, mielestäni niistä on aiemmin tullut selkeämmin ilmoitus bloggeriin ja täytyy myöntää, että ehdin jo vähän ihmetelläkin, että onpas porukka mennyt kovasti hiljaiseksi sitten viime näkemän. Tänää kuitenkin onneksi löysin kadonneet, ja ilahduin kovasti! Täytyy olla jatkossa tarkempana ;)

Viime viikolla meillä oltiin jännän äärellä kun nuorimmainen pääsi tutustumaan tulevaan kouluunsa. Ensi syksynä meillä on kotona taas ekaluokkalainen, ja kouluuntutustumispäivä on aina yhtä jännittävä, vaikka tämäkin sujui aikalailla samoissa merkeissä kuin poikien vastaavat aikanaan. 

Tyttöä tietysti jännitti, ja niin jännitti äitiäkin, mutta täytyy kyllä antaa kiitokset koululle hyvin järjestetystä tutustumisesta, jossa hienosti "valmennetut" koulukummit ottivat nämä meidä untuvikot hellästi huomaansa ja huolehtivat koko kaksituntisen ajan. Oli liikuttavaa seurata, kun käsi kädessä oman kummin kanssa otettiin ensimmäiset askeleet koulutiellä. Muutenkin olen aika suurin odotuksin tulevan koulun suhteen. Kyseessä on nimittäin ihana pieni, vanhanaikainen ja idyllinen koulu, jossa oppilaita on vain yksi luokallinen aina kutakin luokka-astetta. Silti ryhmäkoot eivät ole kohtuuttoman suuria. Luulen, että meitä potkaisi onni tällä kertaa koulun suhteen! Toivottavasti tämä tunne on oikea. 

Illalla kaiken päivän jännityksen ja kihelmöivän tunnelman nivoi yhteen tyttären huokaisu; 
"Äiti, olisinpa mä jo koulussa!"



sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Parasta just nyt

Maha pullollaan äitienpäiväkakkuja, nenä punaisena auringosta ja mieli täynnä kiitollisuutta rakkaimpien kanssa vietetystä ihanasta kesäpäivästä. Kuinka etuoikeutettua onkaan saada olla äiti. Itselläni tätä taivalta on nyt kestänyt jo yli 17-vuotta, ja tänään saan jakaa äitienpäivän ilon kolmen erilaisen, ainutlaatuisen persoonan kanssa, ja kantaa neljättä, taimella olevaa sydämeni alla. 

Meidän äitienpäivään ei kuulunut sen kummempia hienouksia. Hieno tunnelma syntyi lapsen omatekemästä lahjasta, pienin käsin itse koristellusta kakusta (joka muuten oli ihan mielettömän hyvää!), sekä aurinkoisesta yhdessäolosta. Mitään muuta tämä mamma ei just nyt olisi kaivannutkaan <3.












Ihanaa äitienpäivän iltaa kaikille äideille, tuleville äideille ja äidiksi haluaville <3




keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Pieni ihme



"Elämän pienistä asioista kaikista suurin on se,

joka pienuudellaan mullistaa koko elämämme loppuiäksi."


Sellaista meille nyt kuuluu; pieniä iloisia asioita, jotka mullistavat elämää. Alkuvuodesta selvisi, että meille tulee vauva!!! Sellainen pieni ihme, jota en totta puhuakseni enää uskonut koskaan saavani, vaikka ehkä joskus salaa vähän haaveilin... Alku on ollut epäuskon täyteistä. Voiko näin "vanhana" vielä tulla helposti raskaaksi, voiko raskaus päättyä muuten kuin keskenmenoon, voiko lapsesta tulla terve kun äiti on yli 35-vuotias ja neuvolakortissa lukee "riskiraskaus", voiko tästä ylipäänsä selvitä hengissä. Kaikki on kuitenkin mennyt ihan hyvin lukuunottamatta aivan järkyttävää väsymystä, jatkuvaa pahoinvointia ja alun pelottavia verenvuotoja ja kipuiluja, jotka kuitenkin osoittautuivat harmittomiksi.

Viikkoja on nyt kasassa 14+4, ja pahin huonovointisuus alkaa helpottaa. Luojan kiitos! Toiveissa on helppo keskiraskaus joka antaisi mahdollisuuden nauttia yllättäen alkaneesta kesästä. Pieni ihmistaimi näkee päivänvalon vasta lokakuussa, mikä tuntuu mahdottomuudelta ottaen huomioon sen, kuinka mahdottoman raskaana minä jo olen :D. Maha kasvaa sitä vauhtia, että voisin kohta ihan pokkana kävellä synnärille, ja kukaan tuskin ihmettelisi. 

On hurjan jännää kokea tämä kaikki vielä yhden kerran. Viimeisen kerran. En ole koskaan kauheasti nauttinut raskausajasta, mutta nyt yritän etsiä positiivisia puolia ja fiiliksiä kaiken aikaa. Saanhan ainakin syödä kahden edestä :D!!! 


Ultrakuva on parin viikon takaisesta niskapoimu-ultrasta viikolta 12+6. Siellä se pikkukaveri kasvoi reippaana ja vastasi viikkoa 13+1. Tuleva isosisko on yhtä innoissaan kuin äitinsä <3 . Edessä on neljän päivän pidennetty viikonloppu, ja uskokaa vain, että aion LEVÄTÄ! 



Hymiö heart