Frida-neiti 1-vuotta

Tänään on ollut taas syytä juhlaan. Frida, alias Riitu, Ritva, Viida on jo kokonaisen yhden vuoden vanha! Kypsä järki ei vielä paljon päätä pakota ja näyttelytuomarin sanoin, pentumaisen iloinen luonne näkyy aina liikkeitä myöten! 

Sankarille tarjottiin perinteinen maksalaatikkokakku nakkikynttilällä (huomaa juusto-liekki) joka oli J:n käsialaa. Kuvan nappaaminen ennen nakin hotkaisua vaati sankarilta piinkovia hermoja ja yksivuotiaan malttia!

Juhlallisuudet olivat nopeat, mutta kiihkeät!

Paljon onnea myös sisaruksille Jadelle, Roselle, Rudille ja Villelle!

Terkut tietysti myös äiti Hertalle ja Oodi-iskälle!

<3

Punkkisota

No olisihan se pitänyt arvata, että kirmailu kesäisessä ruohikossa  päättyy taisteluun punkkeja vastaan ennemmin tai myöhemmin! Aamulla luulin lapsen tallanneen ylisuureen ylikypsään mustikkaan olohuoneen lattialla, mutta kun hieraisin aamurähmäisiä silmiäni, paljastuikin tuon kirjaimellisesti räjähtäneen  mustikan alta useampi pari yhäkin sätkiviä jalkoja. Kyllä, se oli PUNKKI!!! Vieläpä ilmeisimmin hyvin syönyt, joka oli ateriointinsa lopuksi irroittanut itsensä uhrista, taikka tullut väkivalloin irti revityksi uhrinsa toimesta, mutta siinä se sätki sisukset pihalla ja karmeana! 

Ja minä tottavie vihaan punkkeja! Neuroottisena kävin ensin läpi itseni, sitten tytön ja lopulta kaikki kotieläimet. Todennäköisin uhrihan oli koiranpentu, mutta tiheän tumman kiharakarvan seasta puremajälki tuntui mahdottomalta löytää. Löytämättä se olisi varmasti jäänytkin, ellei puremakohdassa (tai ainakin oletetussa sellaisessa) olisi nyt mojovaa pattia. Patin läheisyydestä löytyi myös toinen onnen onkija, joka Luojankiitos oli vasta ehtinyt kiinnittyä. Kovin oli laihaa poikaa vielä siinä vaiheessa, ja kun keräsin rohkeuteni, niin laihaksi pojaksi jäi!

Meidän ostoslistalla on huomenna punkkipanta! Vieläkin puistattaa. Ovat kuulema rannikolla lapsillakin arkipäivää, mutta nämä olivat tarpeeksi meidän perheeseen. Se, ettei koira nuku sängyssä oli hyvä valinta! Ja nyt me saatiin lisää tahtoa pysyä siinä päätöksessä, vaikka tuo norppaa imitoiva vesipeto onkin niin kainaloon rutistettavan suloinen <3

Kesää etsimässä

Tiedättekö sen ilmiön, kun vasta vauvan saanut äiti ei muusta puhukaan kuin siitä pienestä kääröstä joka mullisti elämän ja siitä, millaista kakkaa se suoltaa milloinkin tulemaan... Naurattaahan se, ja ärsyttääkin, mutta olo on tällä hetkellä juurikin sen kaltainen! Tänään tehtiin ensimäinen retki harjulle. Aurinkokin suostui hetken meidän menoa vilkaisemaan, vaikka muuten nämä kesäsäät ovat olleet aivan ala-arvoiset, kuten vaatetuksesta näkyy! 

Alkumatkan lapsi valitti, että on kylmä. Oikeasti! Välikausihaalarissa! Onneksi juoksu ja paikoitellen pilkahdellut aurinko tekivät tehtävänsä. Rusketuksesta (HUOH!) näillä leveyksillä on kuitenkin turha haaveilla... Ehkä sitten ensi kesänä.

Frida tuli taloon

Terkut täältä mammalomalta! Meidän arki koostuu nyt vauvan tuoksusta, pahalle haisevasta ruuasta ja pissilenkeistä. Sydämemme on valloittanut kahdeksan viikkoa vanha Frida-neiti joka kotiutui meille sunnuntaina. Voi kuinka paljon me jo neitiä rakastetaan! Koira tuntuu alun tutustelujen jälkeen tosi omalta! Me on tehty hyvä valinta!

Frida on Espanjanvesikoira ja kasvaa lopulta keskikokoiseksi. Olen aivan hurmaantunut rodun iloisesta, avoimesta luonteesta ja nyt jo pienen pennun kanssa sujuvat surutta monenlaiset menot. Tänään aamulla me tytöt startattiin aamu kampaajalta, jossa mammaa kammattiin ja pikkutytöt saivat muuten hyvää kohtelua osakseen. Frida pentumaiseen tapaan lähinnä nukkui onnensa ohi. Mutta mikäpä siinä nukkuessa kun on niin komeat kiharat ja kaunis väri omasta takaa ;) 

Loppupäivä taitaakin sit mennä voimia keräillessä. Vauvat kun väsyy niin helposti. Täytyy myöntää, että tämä lapsentahtinen elämä vie voimia itse kultakin ja allekirjottanutkin on taas oppinut arvostamaan päiväunia.

Mukavaa viikkoa mussukat ja Fridalta pusu!