Syksyn kukkaset

No nyt ollaan sit viimeistään raskaana, ja se tuntuu! Välillä on päiviä, etten jaksa yhtään mitään. Koko raskaus on mennytkin tähän saakka ihan ihmeen hyvin. Olen ollut henkisesti tosi hyvinvoiva, vaikka kaikkea pikku kremppaa on välillä ollutkin tämän olemisen kanssa, niinkuin asiaan kuuluu. Mieli on silti pysynyt virkeänä ja hormoonihuuruista ei oikeastaan ole ollut tällä kertaa tietoakaan. Nyt kun laskettuun aikaan on enää kuusi viikkoa aikaa, alkaa iskeä jonkinlainen fyysinen kisaväsymys, ja haluaisin hautautua vain kotiin hautomaan tulevaa pikkuista rauhaan kaikelta ulkopuoliselta maailmalta. Onneksi J jäi juuri viikon lomalle ja kahden työviikon jälkeen olisikin sitten sopivasti vuorossa syysloma, joten tämä mun rauhassa hautominen on aika hyvin onnistunutkin toistaiseksi.  

Eilen saatiin yllätysvieraita iltakahville ja omenapiirakalle, ja en voi lakata ihastelemasta kukkakimppua jonka sain tuomisina. Kylläpä se virkisti väsynyttä odottajaa! Juuri ihanan villi kimppu luonnosta minun makuun.

Kukkia ihastellessa olen myös alkanut suunnitella tuon kukkien takana olevan seinän maalausta... Jospa sitten vauvalomalla olisi voimia ja aikaa alkaa tekemään täällä kotona myös pieniä sisustusjuttuja, kun ensin toivutaan vauvan kanssa synnytyksestä ja jäädään vähintään siksi vuodeksi kotiin. Ideoita on ainakin ehtinyt jo syntyä näiden muutaman kuukauden aikana, jotka me on nyt tässä asuttu.

Mukavaa viikkoa kaikille siellä toisella puolella <3

Ihan tavallinen perjantai

Heippa vaan! Viikko on hurahtanut vauhdilla, ja gradu on saanut kymmenen sivua lisämittaa!!! Kaikki muut opinnot alkaa olla nyt loppu eli slut, joten on ollut aika ihanaa heittäytyä vain tutkimuksen vietäväksi. 

En tiedä onko se tämä kevät vai mikä, mutta muutenkin on taas paljon energisempi olo kuin välillä. Tuntuu kuin ympäristö ihan kokonaisuutenaankin heräisi eloon pitkän talviunen jälkeen. Eilen opiskelupäivän päätteeksi sain ystävältäni kutsun H&B Home sisustusliikkeen asiakasiltaan, jossa virkistyttiin mansikoiden (tuoreiden!) ja skumppalasin äärellä. Mitään varsinaista sisustustavaraa en tällä kertaa tarvinnut, mutta päätin tutustua Nicolas Vahen tuotteisiin jotka minulle olivat entuudestaan vain ulkonäöltä tuttuja. 

Hyllystä tarttui mukaan The secret blend -suola sekä viikuna & balsamico pesto. Taivaallisia molemmat! Viikunapesto oli hyvin hillomainen ja sopi mun lautaselle kanan seuraksi. Salainen suola sopinee vähän joka paikkaan, ja ihaninta on, että sen voi jauhaa suoraan myllystä.

Vappukukat alkavat olla yhtä väsyneet kuin emännän päivälevolla räpsäisty selfie, jossa taustan virkaakin hoitaa poikien vanha kalatyynyliina :D  En noita kukkia raaskinut kuitenkaan vielä pois heittää, kun jollain omalaatuisella tavallaan ne on musta edelleen aika kauniit...

Eipä sitä itsekään aina ole parhaimmillaan!

Monella alkaa olla jännitystä ilmassa kun äitienpäivä painaa päälle.

Ehkäpä palataan niissä merkeissä!

Pallot ikkunassa

Luonto on saanut ihanan valkoisen lumipeitteen! Vaikka en kovin talvesta ja kylmästä välittäisikään niin tänään sinisen hetken tultua kun astuin ovesta ulos, oli jotenkin ihanan lämpöinen tunnelma kylmästä huolimatta. Kaikki näytti ja tuntui jotenkin niin pehmoiselta uuden lumen myötä. Ihan kuin äänetkin olisivat vaimentuneet... Mahtava rauhan tuntu! Pysähtynyt hetki.

Olen vähän kartoitellut joulukoristevarastoja ja nuo lasipallot oli jo pakko ripustaa ikkunaan. Yksi hiiritonttukin jo kurkistelee kolostaan. Myös jouluaskartelut on aloitettu :) Kiirehän niiden kanssa aina tulee, joten ehkä oli jo korkea aika...

Viikonloppu kuluu ihan vain kotona kaikkien lasten kanssa tunnelmoiden ja vapaasta nauttien! Jääkaapissa on ainekset vähän fiinimpään ruokaan kuin siihen mitä ehditään viikolla aina väsäilemään. Siinäpä ainekset leppoisaan viikonloppuun! Siinä sivussa voisi koittaa loihtia vähän joululahjoja siskon perheelle :)

Mukavaa viikonluppua murut!

Kesä kukkien tulevi

... ja tenttiin lukien...

Oli pakko muutama kuva nappasta ennen kirjoihin tarttumista kun olivat tuossa pöydällä niin somasti pinossa. Sääli rikkoa moinen asetelma :D

Nuo valkoiset pienet kukkaset ovat ihan mun lemppareita! Niistä tulee niin kesäisen keveä tunnelma!

Ihanaa maanantaita kaikille <3

Keittiön teippauksen suunnittelua...

Karkkipäivästä kylläkseen saanut pikkuneiti on saatu pötkölleen pulluskaisen masunsa viereen, ja tulin vielä sanomaan iltaheipat. Me saatiin tänään ystäviä vierailulle ja miehän taas tietty unohdin napsia kuvia kattauksesta ja muusta niinkuin kunnon blogaajan tietty kuuluisi. Jäljestäpäin sen sijaan sain muutaman kuvan nappastua tästä ihanasta kukkakimpusta jonka sain! Kolme viikkoa sitten yritin kukkakaupasta löytää leinikkejä, mutten onnistunut. Nyt vieraat toivat sellaisia mukanaan! Ihanat!

Keittiössä häärätessäni olen mietiskellyt noiden työtasojen ja välikön kohtaloa. Aikaisemmassa postauksessa niistä mainitsinkin, ja sain Aarteita -blogin Kirsiltä vinkin DC fix kalvosta, jolla pintoja voisi koittaa käsitellä. Hakusanalla "DC fix kalvo keittiö" löysinkin netistä ihan uskomattoman upeita muutoksia, joita tuon muovin avulla oli saatu aikaan! Kannattaa käydä kurkkaamassa. Sormet alkoivat syyhytä ja tekis mieli päästä heti teippailemaan :D Täytynee nyt ensin kuitenkin nauttia tästä viikonlopusta, mutta ihan varmasti kokeilen! Suunnitteilla olisi tehdä pöytälevystä tammea, välitilasta "liitutaulu" ja kukapa tietää jos vaikka kaapeillekin jotain... Niin, ja entäs jääkaappi? Apua! Saattaa karata mopo käsistä :D

Kertokaa jos teillä on kokemuksia noista muoveista! Eihän ne aitoa korvaa, mutta vuokrakämppään ilmeisen toimiva vaihtoehto? 

Katse seiniin

Jokunen aika sitten yksi teistä lukijoista kyseli muutaman taulun alkuperää, jotka kuvissa välillä vilahtavat, ja ajattelinpa tehdä aiheesta ihan postauksen. Ylipäätään olen tosi huono laittamaan seinille varsinaisia "tauluja". Harva kuva on sellainen, jonka seinälleni ainakaan pysyvästi haluaisin. Ehkäpä tämä muutoksen tarve ja levoton luonne näkyy siinäkin. Taulujen täytyy olla helposti uusittavia, joten mitkään arvokkaat maalaukset eivät kyllä tässä huushollissa tule kysymykseenkään (koputtaa puuta). 

Jostain syystä meille eksyneet "taulut" ovat suuriltaosin tekstiprinttejä, joihin liittyy jokin "elämää suurempi" totuus tai oivallus, joka on jollain tasolla koskettanut tai jäänyt elämään omaan sisimpääni. Vaikka sanonta kuuluu, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, itselleni sanat ovat ehkä vielä kuviakin rakkaampia, kun ne on aseteltu oikein. On tosi vaikea enää jäljittää mistä näitä printtejä olen keräillyt, koska teen sitä kokoajan matkani varrella. Netistähän ne ovat, eli periaatteessa kaikkien saatavilla. Etsinyt olen vapaasti printattavia, mutta täytyy myöntää, että omiin käyttötarkoituksiin printatessani olen varmasti ollut myös hurja, kylmäverinen rikollinen. Kääks!

 

Tuon "Laughter is the best medicine" printin takana olen käyttänyt Rie Elise Larsenin mustavalkoraitaista paperia, joka kehystää muuten yksinkertaista printtiä kivasti. Voguen kansi 50-luvulta on pikkusiskon tuominen Ameriikan maalta. Kynttilänjalka on minulle erityisen tärkeä. Se on mummoni (ainoan vielä elossa olevan) muisto omasta lapsuuden kodistaan. Pohjassa lukee vuosiluku 1943 ja "muistoksi kuopukselle" kun hän aikanaan lähti lapsuuden kodistaan anopin hoiviin ja miehelään.

Niin, sitten ovat tietenkin ne lapset :) Ehkä ainoat kuvat, joihin ei kyllästy ikinä! Yksi rakkaista tauluista on kalenterini kansi kehystettynä. Kun pojat olivat pieniä, minulla oli aina joka vuosi tapana teipata kalenterini kanteen kuva molemmista. Kannet ovat aivan ihania muistoja! Kalenterien sisällöt olenkin jo hävittänyt. Tietokonepöydän päällä on kehystettynä kalenterin kansi vuodelta 06-07.

 

 

Kuvat ovat tällä kertaa tosi nopsaan räpsittyjä, kun meillä on täällä itseasiassa siivouspäivä meneillään... Illalla saadaan ihanat ystävät kylään, ja huomenna onkin oikein juhlapäivä, kun rakkaat pojat tulevat yöksi ekaa kertaa uuteen kotiin. Välimatka on ihan kamala ja ikävä sen mukainen <3 

Pikkuisin tuossa myös kiertää kehää kuin kissa kuumaa puuroa, että kauppaan pitäisi lähteä. Karkkipäivä polttelee jo mielessä. Mukavaa viikonloppuun valmistautumista teille kaikille ihanoille!

<3 Viivu

Kiirastorstai kuvin

Moi vaan! Näin se alkaa, yksinäisen pääsiäinen. Lapsen isä kävi hakemassa tytön uusperheensä luokse pääsiäiseksi, ja minä jäin kissan kanssa kotimieheksi. Ehdotin kyllä, että olisin(ko) päässyt samassa kyydissä kotiseudulle isän ja äidin luokse, kun siskon perhekin sinne oli Etelä-Suomesta tulossa pääsiäisen viettoon, mutta vastaus oli EI. Osasin sitä jo odottaakkin. Kun ei, niin ei... Pakolliset vaihdetaan, eli lapset. Muuten vastaus on ei.

Meillä tämä kuvio menee siis nyt niin, että lasten isä kulkee viikot täällä suunnassa töissä ja hakee tytön luokseen aina joka toinen viikonloppu. Viikonlopun jälkeen on palattava töihin, joten lapsikin kulkeutuu sopivasti samassa kyydissä kotiinsa. Itseasiassa tosi hieno juttu, että nyt on näin. Kesällä sieltä sitten koko konkkaronkka muuttaa tänne samoille kylille niin, että lasten kulkeminen helpottuu entisestään. Poikia mulla on tietysti kamala ikävä! Kesään saakka nähdään harvoin, kun koulut on saatava siellä loppuun. Onneksi viikon päästä tulevat <3

No mutta siihen yksinäisyyteen... Tänään sitä pohdiskelin, ja en minä oikeasti koe olevani yksinäinen, vaikka olenkin nyt taas yksin nämä pyhät. Jouluna viimeksi... Itseasiassa nyt kun isovanhemmat asuvat kaukana, ja tyttökin käy isänsä luona vain 2 viikon välein, olen aika sidottu kotiin ja lapseen, ja tällainen pieni "oma loma" tekee välillä ihan hyvää. Tyttökin odottaa isän näkemistä kuin kuuta nousevaa, joten siitäkään ei ole huolta, etteikö hänen olisi hyvä olla.

Muutto ja autoremppa söivät meidän rahat, joten minun "vapaa" pääsiäinen menee ihan kotona oleskellessa ja ystäviä tapaillessa. Tänään luvassa kotisohva & "Klikkaa mua" ja huomenna sukulointia, saunaa ja kevään ekat grillibileet! Siinäpä ne tärkeimmät...  Ruohotkin on jo kasvaneet ihan yli, kun pääsiäistä on tietty viritelty jo viikko, että tyttökin ehtii... Semmosta se on, lasten ehdoilla!

Kurkistus tupakeittiöön

Hei vaan! Flunssa jatkaa otettaan mutta tänään ajateltiin astua silti Buranan voimin ihmisten ilmoille :) Ennen sitä muutama kuva jonka taisin luvata käytävän päästä, elikkäs olohuoneesta ja tupakeittiöstä. Näiden kuvien julkaisu tavallaan riipaisee, kun olis NIIN kiva esitellä sellasta hienoa ja tyylikästä kokonaisuutta, mutta kun se totuus nyt vaan on se, että mitään ei ole varaa ostaa, ja opiskelijakämpässä asutaan, niin puitteet on nyt sitten nämä. Toisaalta ehkä se tän blogin ajatus onkin. Kerätä sitä omaa "Päiväkirjaa" meidän elämästä sellaisena kuin se on. Ihaillaan niitä täydellisiä koteja sitten toisten blogeissa ;)

Siitä tykkään, että keittiö ja olohuone sijaitsevat yhdessä! Tulee tehtyä tiskit ja kotihommatkin paljon tehokkaammin, kun ei tarvitse eristää itseään yksin keittiöön. SIinähän ne sujuvat samalla kun pienin katselee iltaisin Pikku Kakkosta. Niin, meillä ei tosiaankaan ole enää edes astianpesukonetta. Pikkuhiljaa alan varmaan olla valmis muuttamaan johonkin korpeen omavaraistalouteen :D Tällasta en olisi muutama vuosi sitten voinut kuvitellakaan, mutta niin se Siperia opettaa.

Eniten ahdistusta aiheuttaa keittiön välitila, joka on ihan kamala! Tuommoinen tumma, punertavan ruskea. SIlle ei oikein ole mitään tehtävissä. Samoin parveke on mallia "tupakoiville". EN oikein keksi sille muuta funktiota. Lattia on rautaritilää, ja sillä ei ole minkäänlaista katetta päällänsä. Mitatkin ovat 1 x 1m, joten se niistä kesäkukista sitten...

Noh, uuni sentään lämpiää, ja ekat leivontakokeilut on jo tehty! Kodin tuntua siis kaikesta huolimatta ;)

Mukavaa tiistaita <3

Me lähdetään katsomaan kavereiden uutta omakotitaloa ja iloitsemaan niiden puolesta :)

Kurkistus eteiseen

Reilu viikko nyt takana uudessa kodissa Joensuussa, ja en voi mitään sille, että välillä mietin niitä lautalattioita... Toisaalta opiskelijaelämä vetää kukkaron nyörejä sen verran tiukalle, etten tiedä uskallanko tästä suurempiin asumiskustannuksiin lähteä. Talven sähkölaskut pelottavat, ja näissä opiskelija-asunnoissa sähkö kuuluu jo valmiiksi vuokraan. Kätevää! 

Ilmassa leijuu siis edelleen vähintään ne kaksi kysymystä, muuttaakko vaiko eikö muuttaa. Ajattelin nyt kuitenkin esitellä pikkuhiljaa teille tätä meidän "opiskelijaboxia". Onhan tämä omalla tavallaan nostalgista palata taas "tähän elämänvaiheeseen" :D Jospa tässä vaikka nuortuisi sivutuotteena. Toivoa sopii!

Asunto on siis neljännessä kerroksessa (3. asuinkerros) joten reisitreeni on taattua! Yksi iso plussa kämpässä on heti sisääntulon tuntumassa oleva kohtuullisen kokoinen naulakkosyvennys. Asunto on aikaisemmin ollut solukämppä, ja ilmeisesti sen takia näihin on rakennettu tuollaiset syvennykset, joita kyllä harvemmin näkee muuten. Syvennys on itseasiassa kiva, kun se vähän kätkee suojiinsa vaatepaljoutta ja siivouskaapin, työkalupakin & muut tärkeät, mutta ei niin kauniit tavarat. 

Myös valaistus on monin paikoin mietitty jo vuokranantajan puolesta valmiiksi, joten aika pian sain todeta, että meillä on aivan liikaa lamppuja! Iso plussa on myös tuo suuri kokovartalopeili. Lähtökohtaisesti palapeilit sun muut on ihan kammotuksia, mutta kieltämättä tämä on kätevä! Vauhdittaa laihdutustakin kummasti ;) Varokaa vaan, kohta alkaa selfietä pukkaamaan!

Toinen ehdoton plussa on valkoinen maali seinissä. Olinkin jo kyllästynyt siihen kellertävään! Valkoinen on hyvä perusväri, kertakaikkiaan! Jos unohdetaan ne kaikki kuolettavan ihanat tapetit, niin... valkoinenhan on ihan hyvä!

Vaatesyvennys siis käytävällä oikealla. Koska asunto on ollut soluasunto, ovat huoneet sitten kivasti (?)

tuossa vasemmalla puolella, ja käytävän päässä kaikki huipentuu tupakeittiöön. Siitä lisää seuraavassa numerossa ;)

Nyt me aletaan odottelemaan vieraita!

Mukavaa keskiviikkoa <3

Lisää kukkia ja muutama räpsy

Huomenta! Vähän vielä lisää pääsiäiskukkia...

ja muutama muukin räpsäys viime viikonlopulta muuton keskeltä. 

Ei oo stailattu eikä aseteltu :D 

Mutta se oma hetki pitää kaaoksenkin keskelle aina saada järjestettyä vaikka sitten

aamukahvin muodossa. 

Tämän takia en VOI luopua kahvista. 

En ainakaan aamulla!

... ja jottei totuus unohtuisi, pääsiäinen tolellakin on myös Sulon mieleen! :D

Tuskin olin ehtinyt kukat pöytään asetella kun kohtasin käytävällä kissan jonka molemmista poskista tursusi valkoisia höyheniä :D

Vahinko etten ehtinyt tuota ensikohtaamista kameraan tallentamaan, se oli nimittäin näky!

Onneksi kukat nyt jo kestävät päivänvalon, kunhan ne yöksi muistaa nostaa jonnekin niin korkealle, ettei kissa niitä sieltä muista etsiä... 

Pääsiäinen saapua saa...

Me puput käytiin tänään vähän pääsiäistä metsästämässä. Joenrannassa paistoi ihana aurinko ja pajunkissat alkoivat olla jo melkein liiankin pulleita sisään tuotavaksi. Kimppu me kuitenkin kerättiin, ja toinen kimppu koivunoksia, joiden me toivotaan pian vihertävän.

Sarustiikasta, joka sijaitsee Joensuussa Taitokorttelissa, haettiin valkoisia sulkanippuja, joilla koristeltiin mm. helmililja. Näitä pitää saada varmaan vielä lisää, niin ihanan pehmoisia ja pörröisiä. Valitettavasti myös Sulokissan mielestä :D

Aurinkoista alkuviikkoa!

Pieniä unelmia

Perjantaiheippa! Vihdoinkin mulla on aikaa hetkeksi istahtaa tähän koneen äärelle. Viikko on ollut ihanasti kiireinen kun on saatu pitää siskon perhettä Etelä-Suomesta meillä hiihtolomalla. Talviurheilua on tullut toteutettua niin sohvalla kisakatsomon muodossa kuin itsensä likoon laittaen. Lasten kanssa on niin huippua hiihdellä, uida ja kisailla, kun kaikkea ei tarvitse tehdä verenmaku suussa, ja silti on ihan huikea kisatunnelma päällä kaikenaikaa.

Hiihdon välissä on sitten pidetty huoli sopivasta tankkauksesta...

 

Olis tosi ihana esitellä hiihtokuvia, joissa pikkuneiti olis nätisti puettuna söpöihin vaatteisiin, mutta meidän neiti alkaa olla siinä iässä, että omat lempparivaatteet on selvillä, ja niihin kuuluu muunmuassa tuo työkaverin roskapussista pelastettu musta pipo, jota ilman täältä ei pihalle liikahdeta :)

Ihanan viikon jälkeen on aika jännittävää palata arkeen kun edessä on niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä. Blogia pidempään seuranneet muistavatkin, että blogin alkuaikoina asuimme perheenä Joensuussa. Aika pian neidin syntymän aikoihin jouduimme muuttamaan Kajaaniin silloisen mieheni töiden perässä, ja Kajaanissa olo aika on kaikista ihanista uusista ystävistä ja kokemuksista huolimatta ollut minulle aika rankkaa aikaa. Nyt on ajatus ja aika kypsynyt siihen pisteeseen, että tytön kanssa on aika pakata kimpsut ja kampsut taas kerran laatikkoon, autoon, ja suunnata nokka takaisin kohti Joensuuta. Mieli on samaan aikaan hiukan haikea, kun viidessä vuodessa olen juuri alkanut tännekin sijautua, mutta samaan aikaan on sydämessä tunne, että ollaan palaamassa kotiin.

Viiden vuoden aikana olen menettänyt paljon. Oman talon, yrityksen, jopa sen ehjän perheen, josta aina olin haaveillut. Välillä on tuntunut, että voiko elämä enää koskaan näyttää sitä valoisampaa puolta, ja nyt uskallan toivoa, että ainakin yksi synkeänpuoleinen luku meidän elämässä on päättymässä. En nyt tarkoita, että elämä olisi ollut vain synkkää, paljon on ollut myös hyvää, mutta ymmärrätte ehkä mitä tarkoitan. 

Muutamia viikkoja sitten kävimme tyttöni kanssa katsomassa elokuvan Onnelista ja Annelista. 

Minua puhutteli ihan mahdottoman suuresti se pikkuruinen talo, jossa ei huolia tunnettu. Kuiskasinkin tytölle, että tuollainen pieni talo mekin tarvittaisiin. Nyt näyttää siltä, että kuiskaus kuultiin... Jos kaikki menee niinkuin on sovittu ja toivotaan, meitä odottaa Joensuussa pieni, puinen talo. Juuri sopiva kahdelle tyttöselle, kahdelle kissalle ja viikonloppuisin vieraileville pojille. Olen innoissani!!!