Katse seiniin

Jokunen aika sitten yksi teistä lukijoista kyseli muutaman taulun alkuperää, jotka kuvissa välillä vilahtavat, ja ajattelinpa tehdä aiheesta ihan postauksen. Ylipäätään olen tosi huono laittamaan seinille varsinaisia "tauluja". Harva kuva on sellainen, jonka seinälleni ainakaan pysyvästi haluaisin. Ehkäpä tämä muutoksen tarve ja levoton luonne näkyy siinäkin. Taulujen täytyy olla helposti uusittavia, joten mitkään arvokkaat maalaukset eivät kyllä tässä huushollissa tule kysymykseenkään (koputtaa puuta). 

Jostain syystä meille eksyneet "taulut" ovat suuriltaosin tekstiprinttejä, joihin liittyy jokin "elämää suurempi" totuus tai oivallus, joka on jollain tasolla koskettanut tai jäänyt elämään omaan sisimpääni. Vaikka sanonta kuuluu, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, itselleni sanat ovat ehkä vielä kuviakin rakkaampia, kun ne on aseteltu oikein. On tosi vaikea enää jäljittää mistä näitä printtejä olen keräillyt, koska teen sitä kokoajan matkani varrella. Netistähän ne ovat, eli periaatteessa kaikkien saatavilla. Etsinyt olen vapaasti printattavia, mutta täytyy myöntää, että omiin käyttötarkoituksiin printatessani olen varmasti ollut myös hurja, kylmäverinen rikollinen. Kääks!

 

Tuon "Laughter is the best medicine" printin takana olen käyttänyt Rie Elise Larsenin mustavalkoraitaista paperia, joka kehystää muuten yksinkertaista printtiä kivasti. Voguen kansi 50-luvulta on pikkusiskon tuominen Ameriikan maalta. Kynttilänjalka on minulle erityisen tärkeä. Se on mummoni (ainoan vielä elossa olevan) muisto omasta lapsuuden kodistaan. Pohjassa lukee vuosiluku 1943 ja "muistoksi kuopukselle" kun hän aikanaan lähti lapsuuden kodistaan anopin hoiviin ja miehelään.

Niin, sitten ovat tietenkin ne lapset :) Ehkä ainoat kuvat, joihin ei kyllästy ikinä! Yksi rakkaista tauluista on kalenterini kansi kehystettynä. Kun pojat olivat pieniä, minulla oli aina joka vuosi tapana teipata kalenterini kanteen kuva molemmista. Kannet ovat aivan ihania muistoja! Kalenterien sisällöt olenkin jo hävittänyt. Tietokonepöydän päällä on kehystettynä kalenterin kansi vuodelta 06-07.

 

 

Kuvat ovat tällä kertaa tosi nopsaan räpsittyjä, kun meillä on täällä itseasiassa siivouspäivä meneillään... Illalla saadaan ihanat ystävät kylään, ja huomenna onkin oikein juhlapäivä, kun rakkaat pojat tulevat yöksi ekaa kertaa uuteen kotiin. Välimatka on ihan kamala ja ikävä sen mukainen <3 

Pikkuisin tuossa myös kiertää kehää kuin kissa kuumaa puuroa, että kauppaan pitäisi lähteä. Karkkipäivä polttelee jo mielessä. Mukavaa viikonloppuun valmistautumista teille kaikille ihanoille!

<3 Viivu