Kun Sulolta miehuus lähti

No nyt se lähti! Nimittäin miehuus meidän perheen kovimmalta kollilta, Sulolta.

Olen odottanut tätä sellaisin pelonsekaisin tuntein, koska perheessämme asuu myös viehättävä

kissaneiti Tami, jonka kanssa Sulo on kilpaa kasvanut.

Leikkuuaika oli tarkkaa kilpajuoksua ajan kanssa, ettei tulisi leikattua liian aikaisin, eikä toisaalta liian myöhään jos pullat olisivatkin jo uunissa.

Tällä kertaa on aihetta tuulettaa, koska minä ehdin ensin! 

Uskomatonta vain miten syyllinen olo voi tulla toisen miehisyyden riistosta.

Koko päivän ajan huomasin vältteleväni kissan katsetta, ehkä siksi ettei se arvaisi että olen

suunnitellut jotain sen päänmenoksi... (en vielä siinä vaiheessa tohtinut paljastaa kumman pään)

Leikkaus meni kaikinpuolin hyvin, ja nyt kotona köllöttelee ja hoipertelee opiaattihuuruista toipuva kissa. 

Vea on innokas potilasta hoitamaan, ja lukee sille Royal Caninin mainoslehtisiä.

Potilas on vielä sen verran kuutamolla, 

että osaa esittää kiinnostunutta.

Viikonloppu menee siis kotoillessa ja pikkupotilaan pallivaivaa hoidellessa :)