Isänpäivä

Meidän isänpäivä alkoi ihan niinkuin mikä tahansa sunnuntaipäivä,

koska vietimme sen kotona ilman isää. 

Tällaisina juhlapyhinä sitä joskus miettii, miten erilaista elämä olisi ehjässä perheessä.

Näinä päivinä arvostus omia vanhempia ja heidän yli koko elinikäni kestänyttä liittoaan kohtaan kasvaa.

Viime aikoina olen herännyt siihen tosiasiaan, että aika moni ikäiseni on jo joutunut

kuoleman kautta luopumaan omasta vanhemmastaan.

On hienoa, että tänäänkin, vaikka lasten isä ilmoitti olevansa matkoilla, 

hän on kuitenkin lapsille olemassa, ja
meillä on lähellä ukki, jota iltapäivällä lähdimme sitten koko pikkuperheellämme juhlimaan!

 Ukki itse oli valmistanut meille hirvikäristystä joka on lastenlasten lempiruoka,

ja täytyypä sanoa, että ehkä parasta riistaruokaa jota koskaan olen maistanut! 

Äiti oli loihtinut kahvipöytään voileipäkakun ja lakkakakkua.

Olo on nyt sen mukainen!

Tyttö lähtee vielä myöhemmin illalla viemään lahjansa omalle isälleen ja taidan itse sen 

aikana käydä piiiiiiitkän lenkin!

Tästä ruokamäärästä ei muulla selvitä!