Ajattelin lapsenmielisen naivisti välttäväni kaaosmaisen muuton sillä, että pakkaaminen aloitettiin hyvissä ajoin, järjestelmällisesti; aina yhden rojupesäkkeen kimppuun kerrallaan käymällä ja se selättämällä. Tällä ajattelin välttäväni sen lopun katastrofaalisen tavaroiden "pussiin kuin pussiin" -mättämisen ja ylitsepääsemättömän muuttoväsymyksen. Kohta kaksi viikkoa on nyt sitten lähes joka arkipäivä käyty läpi häkkivararastoa, siivouskomeroa, yläkaappeja, vaatehuonetta... Tänään totesin, että olipa muutto kuinka hyvin suunniteltu tahansa, se väsy iskee jossain vaiheessa varmasti!
Sillä erotuksella vain, että nyt ei periaatteessa ole kiire. Muuttoauton pakkaamiseen on vielä kolme vuorokautta, mutta nyt jo tekisi mieli mättää loput laatikonpohjat vain "laatikkoon kuin laatikkoon" ja kirjoittaa päälle "Avataan Joensuussa". Muuttostressin määrä näyttäisi olevan vakio.
Kaikkien näiden pahvilaatikoiden keskellä innostuin aamulla selaamaan vanhoja kuvia ja muistelemaan hyviä hetkiä tässä kodissa. Paljon on näihinkin vuosiin mahtunut kauneutta <3 Eilisillan kruunasi vielä ystävien joukko, jotka veivät minut illalla syömään vähän niinkuin läksiäisiksi. Parhautta!
Lopuksi vielä näkymä TÄNÄÄN samasta nurkasta:
... ja ettei elämä olis liian helppoa, leikkuutettiin vielä kissa ;) Tyttö kyseessä, joten ei ollutkaan ihan pieni nipsautus. Nyt raukka hoipertelee pitkin seiniä ja törmäilee tötterö päässä laatikoihin. Onneksi Sulo on rakastava hoitaja. Vähän liiankin rakastava... Huoh!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ;)
Meillä on tyttökisun leikkaus edessä ensi viikon maanantaina. Kuinka kauan tuota tötteröä täytyy pitää päässä? Voisin kuvitella että meidän mirri sekoaa tuollaisesta tyystin.
VastaaPoista