Meidän lomittaja läksi tänään vuorokaudeksi navettahommiin. Päälle ei puettu parasta,
vaan mukavinta, jonka ei niin väliä jos vaikka ei puhtaana kotiin tulisikaan.
Meillä on onni tuntea "varamummi", lapseton nainen, joka aikanaan on hoitanut minua itseäni kun
olin pieni. Nykyisin sitten oma pieneni saa vierailla hänen luonaan ja nauttia maalaiselosta ja
kahdesta vuohesta, kukoista ja kanoista, eläinrakas kun hänkin on.
Siellä ne nytkin pikkuserkun kanssa nukkuvat koristellun kuusen juurella lämpimässä valmiina huomisiin hiihto- ja navettahommiin.
Hieno asia!
Ja nyt kun itse edelleen olen flunssan kourissa, arvostan vielä
erityisellä tavalla :D
Kotiin saa kuulema hakea vasta illalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kamalan ihanaa jos jätät merkin käynnistäsi :) Kommentit ilahduttavat aina!
Kiitos!