Äitienpäivä on perseestä!

Näillä sanoilla minut herätettiin tähän aamuun. Ei, itseasiassa itse herätin... Sanomattakin lienee selvää, että meillä asuu murrosikäinen! Päästiin niinkuin heti aamusta itse aiheeseen... äitiyteen ja kasvatustehtävään! Aamukahvia en edes odottanut. Keitin sen itse sitten kun olin ensin kouluttanut esikoista ja kuskannut keskimmäisen jalkapalloturnaukseen. Kuopukselta sain hellyttävän omin käsin väritetyn kauppakassin ja esikoiseltakin anteeksipyynnön iltapäivästä... Täydellinen äitienpäivä siis <3 

Käytiin juhlistamassa "moottorisänkymummoa" niinkuin esikoinen asian ilmaisee ja omaa äitiänikin onnittelemassa & äitienpäivälounaalla hänen luonaan. Kaikenkaikkiaan siis juhlapäivä. Kaikki vielä yhdessä <3 Vaikkakin sellaisina vajavaisina kuin meistä kukin on... omassa kehitysvaiheessaan, ja omissa elämän kivuissa. Neljä sukupolvea.

Lapset vain yksinkertaisesti ovat lahja... itsessään!

Uusi valopilkku

Valonpilkahdusta tähän päivään tarvittiinkin! Lähes koko päivä on mennyt ihan armottoman migreenin kourissa ja vessanpönttöä halaillen... Sen verran sain itseäni pidettyä jo iltapäivästä tolpillani, että ehdittiin täpärästi tytön tanssinäytökseen jota oli kovasti odotettu. Neiti silminnähden nauttii esiintymisestä ja minä yritän sitten tukea kaikin keinoin... vaikka pää kainalossa.

Mutta sitten siihen pilkahdukseen. Voisin katsella tätä lamppua päivät pitkät!!! Se on I H A N A. Monta kertaa olin sitä ihastellut ja nyt kun Ihan pienessä putiikissa oli ale, nappasin sen välittömästi ostoskoriin. Mä vaan niin tykkään House Doctorista, ja tämä on meidän uusin sellainen.

 

Hiukan vaan tympäsee kun eihän tällaseen vuokrakämppään saa oikein minkäänlaista "oman kodin näköä" kun tapetit ja maalit on väärän väriset ja mitään ei oikein voi mennä muuttamaan... Eipä sillä, ei olisi rahaakaan... Mutta onneksi haaveilu on ilmaista ja kyllähän nämä pienetkin uudistukset aina piristävät. Ainakaan seuraavaan kuuteen vuoteen ei ole toivoakaan OIKEASTI omasta kodista... Joten turha kuluttaa aikaa sen murehtimiseen. Ellei sitten nurkan takaa ilmesty hirrrrrrween rikas ja komea mies ja -ja -ja...

Sitäpä vauhdittaakseni olen nyt saanut sellaisen apinanraivon päällensä, että kilot alkaa karista! Eilinen suklaakakun erävoitto sai olla tän pelin viimeinen erä. Olen päättänyt, ettei tästä blogista nyt kuitenkaan tule mitään laihisblogia, vaan pysytään perinteisissä aiheissa. Laihisblogin laitan pystyyn muualle, nimittäin TÄNNE, koska se nyt vaan on mulla osoittautunut NIIN tehokkaaksi motivaattoriksi ja ajatusten koossa pitäjäksi. Senkin ajan kun kirjottaa, on ainakin poissa jääkaapilta... :D

Loppuun vielä pari kuvaa tanssihommista

Suklaakakku voitti tämän erän...

Tididii... Edellisen laihisuhoamisen jälkeen onkin tosi kiva postata seuraava aihe... joka koskee... hmmm... suklaakakkua! Aika hyvin olen muuten opetellut ajatukseen fitfarm -ruokavaliosta jota kohti täällä pyritään, mutta suklaakakku tekee nyt pienen poikkeuksen... alibina äitienpäivä! Arkipäivät menevät jo ihan hienosti, mutta illat... ARGH! Ne on NIIN vaikeita! Ja sitten tällaiset perinteiset juhlapäivät. Fitfarmin ilmaisen ruokailumallin (taikka mikä -valio se on oikeella kielellä) löydät muuten  TÄÄLTÄ.

Helatorstai kului kotona vapaapäivän merkeissä yksin siivoillen ja päivän päätteeksi päätin vielä leipaista suklaakakun sunnuntaiksi. Koska itse en meinaa kovin herkutella mietin tällä kertaa lähinnä lapsia ja päädyin perinteisiin mokkapaloihin. Kuulun niihin leipureihin joiden mielestä paras mokkapalojen kuorrutus tehdään keittämällä! Niin oma äitikin sen aina teki <3

Hyllyllä komeilevat nuo uusimmat astiat... tuollaiset salmiakkikuvioihanuudet! Niistä maistuu maustamatonkin rahka...

Suklaakakkujakin maistoin... myönnän! Vielä on siis paljon tehtävää tämän itsehillinnän ja tahdonlujuuden kanssa! Blääh!

Läskiblogi

Juu... se tästä nyt taas hetkeksi tulee... Vapun jälkeen olen potenut henkistä krapulaa omasta olemisestani. Minä taas vain syön ja paisun! Pitkin kevättä olen yrittänyt keventää, mutta huonolla menestyksellä. Yksin iltaa istuessa on niin kiva syöskennellä kaikkea kivaa... Kukaan ei kysy, kukaan ei vahdi. Kyllä, joudun tunnustamaan, tarvitsen ulkopuolisen motivaattorin tikistääkseni itsestäni tarpeeksi tahdonvoimaa laihtuakseni. Edellisellä kerralla kun pudotin kaksi vuotta sitten 7 kg blogi oli siihen hyvä tsemppari. Julkisestihan ei voi epäonnistua, eihän?

Uskoisinpa etten ole yksin tämän ikuisuusongelman kanssa :D Niinpä en pane pahakseni jos joku innostuisi vaikka kanssani vähän tarkistamaan elämäntapojaan. Himoliikkujaa tai terveellisyyden perikuvaa minusta ei varmasti koskaan tule, mutta jos edes hiukan keventäisi... Tavoitteena pudottaa n. 10 kiloa kesän loppuun mennessä.

Viikonlopun ajan olen henkisesti valmistautunut koitokseen ja tuolla pirteässä talvisäässä (KYLLÄ!!!! Täälläkin on toukokuu!) harjoitellut säännöllistä lenkkeilyä... Ei kai tämä tästä kevään edetessä ainakaan takkuisemmaksi voi mennä. Eihän?

Itselläni paino on aina vahvasti liittynyt myös itsetuntoon. Ehkäpä eron jälkeen olen unohtanut huolehtia itsestäni. Murehtinut tapahtuneita ja syönyt osittain myös suruuni. En ole edes halunnut olla viehättävä taikka jaksanut nähdä sen eteen vaivaa. Asenne on ollut vähän sellainen "tää on pelattu tää peli". Tajusin asian lauantaina kun pitkästä aikaa käväisin vaatekaupassa. Mukaan tarttui pitkästä aikaa jotain kivaa ja turhaa ITSELLE! Käsilaukku, joka sai minut taas tuntemaan itseni naiseksi. Siitä se ajatus sitten lähti...

Tarttis löytää se nainen joka joskus olin... tai mikä parempaa, ehkä jotain ihan uutta... parempaa...

Nyt tietty nousee esiin sitten ajatus siitä, että sisältähän se kaikki lähtee, mutta uskallan väittää, että se mitä on sisällä, näkyy ulospäin ja liikenne on osittain molemminsuuntainen.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Vappupöhö

Terkut vielä täältä vapun keskeltä! Meidän vappu huipentui tänään reissuun vapputorille ja iltapäivällä ystävän vierailuun. Tarjolla oli tällä kertaa kesän ensimäinen parunasalaatti <3 Yksi kesän suosikeista.

Perunasalaatti on niin helppo tekaista uusista perunoista grilliherkkujen kylkeen, tosin tällä kertaa tyydyttiin ihan vanhaan perunaan ja lisukkeena oli perinteistä vappuruokaa... nakkeja! Perunasalaatin pyöräytin Valion ohjetta mukaellen, eli tämä versio oli reilusti aurajuustoinen. Valion resepti löytyy täältä:

http://www.kotikokki.net/kumppanit/valio/reseptit/nayta/604/AURA%20perunasalaatti/

Oman versioni sovelsin pienelle perheelle, 5 pientä perunaa, vain n. 1/4 ruukkua rucolaa, mutta sen sijaan 2 omenaa keveyttä ja raikkautta lisäämään. Sipulin vaihdoin kevätsipuliin & sen varteen. Sekaan ripautin myös hiukan pippuria ja suolaa myllystä. Hyvää tuli! (Niin ja kermaviiliäkin laitoin vain yhden purkin...)

Tätä on hyvä napata huomenna myös töihin evääksi.

                                                          

Meidän vappu on mennyt lähinnä syödessä, sen verran kurjat kelit on sattuneet kohdalle. Ulos ei ole paljon tehnyt mieli joten on sitten ollut aikaa keskittyä herkutteluun. Huomenna pitäisi sitten arjen koittaa ja alkaa kai se rantakuntoon virittäytyminen... argh ja jee! Kevennys tuntuu just nyt ihan hyvältä idealta!

Tikrukin alkaa jo väsyä tähän juhlimiseen...

Mutta kuten kuvasta näkyy, on vielä yksi, jota ei vappuväsy paina!

Leppoisaa loppuviikkoa! Minäkin lähden pariksi päiväksi töihin lepäämään :)

Kelluvat rusinat

Saatiinhan niitä meillekin! Kelluvia rusinoita. Heti aamusta rynnättiin keskusseurakuntakodille koko kylän mummojen kanssa yhtä pulloa oikeaa simaa metsästämään. Enpä muista että olisin Kajaanissa nähnyt vielä sellaista väenpaljoutta ja tunteenpaloa yhden asian perässä. Munkit vietiin nenän edestä, mutta simapullon kaulasta ehdin kaapata kiinni ennen kuin joku vikkelä mummo sen olisi vienyt parempiin suihin...ja vieläpä nostalgisessa kirkkoviinipullossa. Ai että! Näiden kaulassa sitä nuorempana poltettin kynttilöitä...

Yleensä teen simat itse. Juhlatunnelma syntyy juurikin siitä tekemisen riemusta, mutta tällä kertaa ainoana simanjuojana se 10 litran sankko sokerivettä tuntui vähän liiotellulta. Niinpä yksi pullo saa riittää, ja siitä nyt sitten tissutellaan pitkin vappua. Munkit leivottiin tytön kanssa itse. Jotain sentään! Muuten meidän vappu onkin varsin rauhallinen. Kauhdestaan kotona, minä ja hän. Masut on pullollaan munkkia ja nyt katsellaan DVD:ltä Muumia ja Nipsun rakkaushuolia... Perinteinen naisten vappu siis! Ja Myyn suusta tulikin se suurin viisaus: "Ensi kerralla kyllä ajattelet kahdesti, ennen kuin rakastut!"

Meidän juhlat taisivat olla hurjimmillaan noin tunti sitten, mutta ruukussa odottaa vielä tuore rucola huomista vappulounasta ja itsetehtyä perunasalaattia varten. Ihanaa kun tulee kesä ja itsekin aktivoituu taas näiden kasvien ja yrttien monipuolisempaan käyttöön! Ilmassa on selvää kevätinnostusta!

Kamalan ihanaa vappua kaikille!!!

Vappuun virittäytymistä ja kissahommia

Me aloiteltiin tytön kanssa eilen viiden päivän vappuloma! Enpä muista milloin olisin näin antaumuksella vappua viettänytkään oikein monipäiväisenä. Munkit, simat ja ilmapallot ovat jo järjestyksessä, joten aikaa on ollut pyöräillä ja nautiskella keväästä ja kohottaa vappufiilistä. Aamulla matka suuntautui näissä aikeissa lähikoululle vappujuhliin... Tällaisessa peräkylässä täytyy aina lähteä liikenteeseen kun jotain järjestetään! Tyttärellä mukana  pyörän korissa ne tärkeimmät vappuvermeet: aurinkolasit (väliäkö sillä jos ei paista) ja isot puuhelmet :) Naisellisuuden huippu, sanon minä!

Juhlahumun kyllästäminä me sitten lähdettiin toiseen varsin mieluiseen projektiin...

Näiden petojen keskelle <3 

Käsittämättömän suloiset 10cm mittaiset, n. 6 viikkoiset kissaveljekset joista etualalla paistatteleva pikkutiikeri muuttaa meille kesäkuun alussa. Olen myyty! Eikun kissa on myyty... Vai miten se meni...

Tikru oli kyllä kerrassaan valloittava!

Nyt pitäisi malttaa odottaa vielä reilu kuukausi, vaikka vauva on jo syntynyt <3

Leppoisaa viikonloppua teille ystävät!