Peto on irti

Ulkona jylisee kesän ihan eka oikeasti kohdalle sattunut ukkonen, josta saatiin muutama pisara niskaamme, kun käytin äsken pyöräilemässä jätskit lähikioskilta kesäloman alun kunniaksi. Mulla on edelleen opintoja roikkumassa ja esseetä & gradua pitäisi puskea tässä kesälläkin, mutta lapsista pienimmällä koitti tänään vapaus päivähoidon arjesta kera mansikoiden ja kirsikoiden. Oikeasti sille hoidolle olisi ollut tarvetta että saisin näitä hommia tehtyä tehokkaammin, mutta en vain voi ajatella sitä vaihtoehtoa, että lapsi joutuisi olemaan kesän ilman lomaa. Lapsuuden kesät kun ovat sitä ihmisen parasta aikaa!

Lupailin lisäkuvia meidän loman varaslähdöstä viime viikolta. Kuusamoon mennessä pysähdyimme suurpetokeskukseen, jossa asustaa mm. televisiosta tuttu Juuso-karhu. Näissä eläinkohteissa minä taidan itse olla aina innokkaampi kuin lapset. Tosin kyllä riitti lapsillekin ihmeteltävää kun karhu pussasi opasta poskelle, jakoi saman karkin suusta suuhun ja taitavasti napsi porkkanan jalkapöydältä. Vanhempani olivat vierailleet keskuksessa aikaisemminkin, ja heidän mukaansa esitys jäi varsin köykäiseksi, kun itse karhujen isäntä, Sulo ei ollut paikalla. Meille muille riitti kyllä ihmeteltävää. Oikein hyvä vaihtoehto perinteiselle eläintarhalle jossa eläimet usein makaavat vain apaattisina paikoillaan. 

Pusukuvassa komeilee itse Juuso, ja porkkanaa sievästi jalan päältä syö Juuson äiti Tessu. Suurpetukeskuksessa päästiin tutustumaan myös koirasusiin ja ilveksiin. Ketut olivat ketkulla päällä eivätkä oikein suostuneet näytille.

Koirasuden koiramaisesta ulkomuodosta huolimatta sen herkkujen napsinta oli sen verran määrätietoista, että mielummin melkein olisin karhun kanssa samaan koppiin ängennyt... jos olisi ollut pakko. Vaikka koiraihminen olenkin :)

Kaikenkaikkiaan hienoja suomalaisia petoja!

Antti Tuisku jää heittämällä toiseksi ;)

Karhunkierroksella

Juhannus tuli ja meni rattoisassa seurassa, eikä siitä tänne blogiin tällä kertaa tämän enempää, kuin että olipahan ehkä hauskin juhannus ikinä! Hauska juhannus jatkui pika pyykinpesu-pakkaus-mahatauti -pyrähdyksellä kotona ja reissulla Kuusamoon. Oltiin kevättalvella ostettu siskon perheen kanssa isälle ja äidille 60-vuotislahjaksi mökki & vaellusloma Kuusamosta. Tarkoitus oli koota koko perhe lapsenlapsineen kahteen mökkiin ja siitä käsin tehdä kolmen sukupolven voimin pieni karhunkierros päivävaelluksena. Suunnitelma oli hyvä ja se toteutui vetisestä kesäsäästä huolimatta!

Itse en koskaan ole ollut mikään varsinainen eräilijä, ja hiukan mietitytti kuinka reissusta selviän, meidän 6-vuotiaasta puhumattakaan. Huoli osoittautui kuitenkin täysin turhaksi ainakin kuusivuotiaan osalta. Neiti tarpoi tuon pienen karhunkierroksen 12 kilometriä + siitymät 3 km iloisesti rallatellen. Niin me vain selätettiin pieni karhunkierros porukalla jonka ikäjakauma oli 6-60 vuotta. Mukaan tarttui mahtava määrä ihania muistoja! Äiti totesi reissun jälkeen, että jokaisen lapsen pitäisi ostaa vanhemmilleen tällainen vaelluskokemus lastenlasten ja perheen kanssa. 

Vaellusreissujen lisäksi me käytiin myös suurpetokeskuksessa ja hiljaista kansaa moikkaamassa. Laittelen noista reissuista kuvia myöhemmin. Nyt pitää suunnata iltapalalle. Luvassa myös uuden perheenjäsenen esittely piakkoin ;) Ei käy ainakaan aika pitkäksi!

Kesän kynnyksellä

Hei pitkästä aikaa! Kuinka moni teistä on jo kesälomalla? Ainakin kaikki opettajat. Mulla on ollut kauhea henkinen kriisi, kun suvivirren jälkeen hommien olisikin pitänyt jatkua täydellä teholla eikä kesälomasta ole tietoakaan. Kroppa veti veteläksi aurinkoon ja mieli palaa kesälaitumille! On ollut muuten elämäni rankimmat opiskeluviikot!!!

Koululaiset kirmaavat vapaina ja päättöminä kuin nuoret peurat. Vanhin saatiin ulos peruskoulusta ja keskimäinenkin seitsemänneltä luokalta. Nuorin on oppinut eskarikesän kynnyksellä ajamaan pyörällä ilman appareita ja pian putoaa ensimäinen hammas. Paljon mahtuu näihin arkisiin viikkoihin tapahtumia vaikka omasta mielestä tämä on yhtä puurtamista.

Millon näistä pikkupojista tuli nuoria miehiä?

En tiedä onko täällä vielä lukijoita, jotka olisivat seuranneet meidän eloa Viivu's Homen alkuajoista lähtien. Silloin olivat vielä aika pieniä kavereita nämä :)

Meidän perhe on kesän aikana saamassa myös perheenlisäystä <3

Siihen saakka: JAKSAA JAKSAA!!!

Muistoasetelma

Aika rientää hurjaa vauhtia kohti kesää ja edessä olis vielä viimeiset rutistukset ennen kun ne taitavat vihdoinkin tuolta yliopistoltakin karata kesälaitumille. Edessä siis puristusviikko, argh! Sitä ei tee juurikaan mieli ajatella, onhan tässä vielä monta tuntia armon aikaa! 

Viikko sitten saatoimme haudanlepoon setäni, jonka syöpä vei äkkiä ja arvaamatta. Taisin blogissakin mainita, että aikomukseni oli tehdä muistolaite itse ensimäisen kerran elämässäni. Koska tykkään näpertää ja tehdä asioita käsin, se tuntui luontevalta vaihtoehdolta. Kun vielä pyörittelin valmiiden muistolaitteiden kuvia ja hintoja päässäni, en voinut vastustaa kiusausta, että tässä elämäntilanteessa jos joskus halusin muistaa setää itse tehdyllä kukkalaitteella.

Keräsin metsästä mustikanvarpuja lähes viikkon etukäteen sisälle suureen lasivaasiin, ja aivan kuten toivoinkin, ne kasvattivat komeat lehdet ja kukat hautajaisiin mennessä! Vahinko, että hautajaisia edeltäneet päivät olivat niin kiireistä aikaa, etten ehtinyt kuvailla tekovaiheita sen tarkemmin, vaan hädintuskin sain räpsittyä kuvat valmiista asetelmasta. Pohjaksi ostin kuitenkin valmiin kahvan, joka helpotti tekoprosessia suuresti! 

Kukkavalintoja ohjasi osittain, karua kyllä, raha! Mielessä pyöri vaikka minkälaisia ideoita, mutta tämä lopputulos oli nyt sitten minun luovuuteni ja rahapussin kompromissi :D Olin ajatellut, että muistokimppuun ei sitten tule ainakaan vaaleanpunaista ruusua, mutta noita Reilun kaupan "rustiikkisia" ruusuja en vain voinut vastustaa! Väri on käsittämättömän kaunis ja sopi vaatimattomaan, luonnonmukaiseen kimppuun, jossa nauhakin oli pellavaista leveää  pitsiä. 

Ammattilaisen näkökulmasta asetelma on varmasti liian täyteen ahdettu ja mitä muuta vielä, mutta itse olin tyytyväinen siihen, että se a) pysyi kasassa ja b) pysyi hengissä iltaan asti!!!

Sokeriöverit

Tän päivän sana on ollut SOKERI, monessa muodossa... Vappuvieras unohti meille upouuden hattarakoneensa, ja tänään me saatiin vapaapäivän kunniaksi hyvä syy testata sitä (luvan kanssa tietysti). Takuuvarma lasten suosikki! Luvassa oli kaksi lapsivierailua, joten hattarat hävisivät hetkessä parempiin suihin. Koska koko näillä itse tehdyillä hattaroilla on aika pieni, vartena toimii tässä tapauksessa paperipilli, niin parasta on, kun hattaroita saa ottaa useamman.

Illalla oli sitten äidin sokeroinnin vuoro :) Kesähän on sinkkuäitien kulta-aikaa (?) joten talven karvapeitteelle on tehtävä jotain! Kun kerran oli sokerin makuun päästy, päätin kokeilla myös ihokarvojen sokerointia ihan omin avuin. Eipä siinä muuta kuin hella tulille ja ainekset kattilaan! Selailin netistä muutamia ohjeita, ja päädyin omaan sörsseliin, joka sisälsi:

2 dl sokeria

2,5 rkl sitruunamehua (reilu)

2,5 rkl vettä (reilu)

Keittelin soosia ensin ensin "täysillä" kunnes se kiehahti. Sen jälkeen pienensin lämpöä ja vastoin kaikkia ohjeita keitin seosta VAIN 15  min. Minulle jäi sellainen tuntuma, että enemmän kuin keittoaikaan, luottaisin seoksen väriin ja "tuntumaan". Sokeri sai kauniin ruskean sävyn ja mielestäni jähmeys jäi aikalailla sopivaksi. Ottaen huomioon, että seos jähmettyy entisestään jäähtyessään.

Näin ekaksi kerraksi tulos oli tyydyttävä. Käsissä seos jäähtyi liikaa vaikka aluksi vaikutti lupaavalta, mutta suoraan kulhosta iholle levitettynä se tarttui kuin tarttuikin ongelmakohtiin, eli karvoihin! (Jotka muuten ovat näin monen viikon kasvatuksen jälkeen komeat!)

Ja kyllä! Ihme tapahtui, ja sinne ne karvat jäivät! Harjoittelua tämä vaatii, mutta oli tämä vähintään yhtä jännää kuin Suomen peli! 

Onko teillä kokemusta moisesta? Onnistuiko?

Ihan tavallinen perjantai

Heippa vaan! Viikko on hurahtanut vauhdilla, ja gradu on saanut kymmenen sivua lisämittaa!!! Kaikki muut opinnot alkaa olla nyt loppu eli slut, joten on ollut aika ihanaa heittäytyä vain tutkimuksen vietäväksi. 

En tiedä onko se tämä kevät vai mikä, mutta muutenkin on taas paljon energisempi olo kuin välillä. Tuntuu kuin ympäristö ihan kokonaisuutenaankin heräisi eloon pitkän talviunen jälkeen. Eilen opiskelupäivän päätteeksi sain ystävältäni kutsun H&B Home sisustusliikkeen asiakasiltaan, jossa virkistyttiin mansikoiden (tuoreiden!) ja skumppalasin äärellä. Mitään varsinaista sisustustavaraa en tällä kertaa tarvinnut, mutta päätin tutustua Nicolas Vahen tuotteisiin jotka minulle olivat entuudestaan vain ulkonäöltä tuttuja. 

Hyllystä tarttui mukaan The secret blend -suola sekä viikuna & balsamico pesto. Taivaallisia molemmat! Viikunapesto oli hyvin hillomainen ja sopi mun lautaselle kanan seuraksi. Salainen suola sopinee vähän joka paikkaan, ja ihaninta on, että sen voi jauhaa suoraan myllystä.

Vappukukat alkavat olla yhtä väsyneet kuin emännän päivälevolla räpsäisty selfie, jossa taustan virkaakin hoitaa poikien vanha kalatyynyliina :D  En noita kukkia raaskinut kuitenkaan vielä pois heittää, kun jollain omalaatuisella tavallaan ne on musta edelleen aika kauniit...

Eipä sitä itsekään aina ole parhaimmillaan!

Monella alkaa olla jännitystä ilmassa kun äitienpäivä painaa päälle.

Ehkäpä palataan niissä merkeissä!

Vappuja!

Meillä on ollut ihan huikean hauska vappu! Aattona saatiin pitkänmatkan vieraita ja sukulaisia ihan Jokelasta asti! Kyllä me on näitä serkkuja odotettukin sormista öitä laskeskellen ja meno oli sen mukaista! Vappu menee meillä aina paljolti lasten ehdoilla, mutta me aikuiset pidetään huoli siitä, että tasaisin väliajoin syödään, eli tankataan. Vähän ulkoillaan, ja siteen taas; syödään! 

Mulla on välillä kauhea ikävä sellaista rentoa huiskeen täyttämää perhemeininkiä, ja on niin ihanaa saada aina vähän isompi porukka nurkkiin samaan aikaan. Tuntuu kuin sitä heräisi eloon kun saa laittaa ruokaa ja nautiskella yhdessäolosta. Aatto-iltana oltiinkin naisporukalla, minä ja sisko tyttäriemme kanssa, ja järjestettiin meille oikein kunnon raclette-ilta. Raclette on meidän kaikkien suurta herkkua, ja grillissä valmistettiin tällä kertaa mm. tuoretta parsaa joka on ilmestynyt nippuina kaupan vihannesosastoille. Ympärille siivu ilmakuivattua kinkkua, niin kyllä on nam!

Vapunpäivän aamu aloitettiin myöhäisellä brunssilla jonka jälkeen suunnistettiin torille ja testattiin kesän ekat jäätelökioskit. Vappupäivä huipentui kuoharilasilliseen ja välipalaan Jokiasemalla, ja illalliseen johon myös pojat tulivat meitä morjenstamaan. Kaikenkaikkiaan taas ikimuistoinen vappu!

Nyt vois uni maistua!

Öitä!